Stonehaven

Seisotaan moottoritien varrella ja mä heiluttelen pahvinpalaa pääni yläpuolella. Siinä lukee tikkukirjaimilla Stonehaven. Joku sanoi että meidät pidätettäisiin. Toinen ettei me koskaan löydettäisi kyytiä. Ei kulu kymmentä minuuttiakaan kun auto pysähtyy meidän vierelle.

Meidät kyytiin poimint mies on pohjois-Irlantilainen ex-sotilas, joka kertoo meille tarinoita entisen Jugoslavian sodasta ja nykyisestä elämästään pienessä Skotlantilaisessa kylässä. Mies kertoo meille Stonehavenista, pysähtyy läheiselle kukkulalle näyttääkseen meille reitin linnaan ja jättää meidät lopulta erään ruokapaikan ovelle kylän keskustassa. Täältä saatte kaupungin parhaat uppopaistetut mars-patukat. Niin se sanoo ja me vilkutetaan hyvästiksi.

Stonehaven on on juuri niin pieni ja sympaattinen kuin mun kuvitelmissa. Se on kivitaloista ja katukivistä harmaa ja kokoonsa nähden tupatentäynnä pubeja ja ravintoloita. Kivenheiton päässä keskustasta alkaa kivinen ranta, jonka meri on maalannu kirjavaksi levästä ja muusta kasvustosta. Aallot ovat sinä päivänä matalia, mutta meri yhtä sininen kuin aina. Koira juoksee pitkin rantaviivaa ja meren yllä kaartelee kymmeniä lokkeja. Satoja lintuja kelluu meressä värjäten sen valkoiseksi. Tuulee, mutta se tuuli on lämmin ja lempeä, se ei uppoa luihin ja ytimiin, vaan pelmuttaa hiuksia ja saa ne tanssimaan.

Me kävellään ohi kukkalaatikoilla varustettujen ikkunoiden kohti lähikukkuloita. Sieltä näkee koko kaupungin ylle, mutta yhtäkkiä se näköala ei vedä lainkaan vertoja sille, mitä kukkuloiden toisella laidalla paistaa. Heinikkoisen polun oikealla laidalla jatkuu peltoja kilometrien päähän. Joillakin heinä on jo ajettu ja kellastuvien peltojen ainut muiso kesästä on metrin korkuiset paalit. Yritetään hypätä niiden päälle, mutta ne ovat liian korkeita ja kierivät alta pois. Toisilla pelloilla vaeltaa pörröisiä lehmiä. Näyttää siltä että ne hymyilee.

Polun toisella puolella maisema muuttuu. Siellä ruohokentät ja pellot päättyvät yhtäkkiä kun tummat kalliot putoavat mereen. Niissä kallioissa on jotain lumoavaa. Ne syöksyvät jyrkkinä ja roisisina suoraan mereen syleilyyn. Meren, joka syövyttää niitä aalloillaan päivästä toiseen. Ehkä jonain päivänä ne sortuvat. Ehkä jonain päivänä meri käy liian vahvaksi niille. Mutta tänään ne loistavast mulle vain kauneudellaan. Niinkuin ne valkoiset ja kiviset rannat kallionkielekkeiden välissä. Sinne johtavat polut ovat niin jyrkkiä, että yhden harha-askeleen seurauksena hukkuisin jonnekin polkua kainaloihin asti reunustamiin heinikoihin ja lakkaisin kierimästä rinnettä alas vasta rannalla.

Me tultiin tänne katsomaan linnaa, mutta unohdutaan istumaan tunneiksi sitä vastapäätä seisoville kallionkielekkeille. Katsellaan lintujen kallionseinämiin rakentamia pesiä, kaukana alhaalla merenpinnalle päätään nostavia hylkeitä ja melojia, joiden kanootit katoaa hiljalleen kallioden taa. Me istutaan siellä ja nautitaan viimeisistä lämpimistä päivistä. Aurinko paistaa meidän kasvoille ja laukusta löytyy muutama voileipä. Puhutaan elämästä, maailmasta ja seikkailuista. Ollaan siellä niin pitkään, että taivas alkaa hiljalleen hämärtyä.

Mietitään hetki otetaanko juna takaisin Aberdeeniin. Meidät tänne ajanut mies kertoi, että sitä ei maisemien takia kannata missata. Päädytään kuitenkin kadun varteen kyltti kädessä ja kohta istutaan jälleen autossa. Tällä kertaa me saadaan kuulla Algeriasta ja Espanjasta, jonne meidän kuski pakeni aina toisinaan öljynporauksen lomassa. Mies on Aberdeenista ja astellut saman yliopiston kampuksen katuja vuosikymmeniä sitten. Fascinating. Sitä sanaa mies käyttää, saadessaan selville että me opiskellaan antropologiaa ja jää kertomaan omista opiskeluajoistaan. Me saadaan täysi turistikierros Aberdeenissa auton takapenkiltä miehen osoitellessa maamerkkejä ja hyväksi todettuja baareja ja ravintoloita. Me oltiin varauduttu kävelemään keskustasta kotiin, mutta mies ajaa meidät koko matkan kampukselle Aberdeenin pohjois-osiin ja toivottaa onnea matkaan.

Ihmiset on hyviä. Maailma on hyvä. Kun niille antaa mahdollisuuden.

Skotlannista opiskelu & syksyn kurssit

Sinne meni taas viikko ja toinenkin. Mä ajelin viime viikolla bussilla Lontooseen ja takaisin, kaksitoista tuntia per suunta. Ei naurannut. Etelä-Englannissa nauratti, kun lautaselta löytyy pitkästä aikaa oikeaa ruokaa ja päivät kuiluivat yksinomaan elämästä nauttimiseen. Katsottiin leffoja, slacklineiltiin ja vaelleltiin pelloilla ympäri kaupunkia. Mä pääsin pitkästä aikaa kylpyyn ja ravintolaan syömään. Lienee turha sanoa, että siinä vaiheessa kun mä nuokuin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä takaisin asuntoloille mä en ollut tehnyt elettäkään yhdenkään kurssityön eteen. Rehellisesti sanottuna mä en edes avannut mun kurssikirjoja koko viiden päivän aikana, eli stressitasot on ollut katossa tällä viikolla! Kaikki on saatu tehtyä ajallaan ja huomenna on hyvä alkaa keskittyä ensi viikon haasteisiin.

Koska koulujutut painaa aika pahasti päälle päätin tuttuun tapaan lykätä liftausreissusta ja englannista kirjoittamista ja valoittaa maailmaa sekä Skotlannissa opiskelusta että mun kursseista! Joskaan ensimmäisestä aiheesta mulla ei ole kauheasti kattavaa tietoa, syynä lienee että täällä on tallailtu tasan se kuukausi!

Perus infopläjäys:

Skotlannissa yliopistojen kurssien pituus vaihtelee yhdestä lukukaudesta kahteen, eli samaa kurssia opiskellaan vähintään puoli vuotta. Lukukauden mittaiset kurssit ovat 15 creditin arvoisia ja credittejä kuuluu täysipäiväisenä opiskelijana hamstrata vuoden aikana 120 mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että täällä opiskellaan neljää eri kurssia samanaikaisesti. Mulla on jokaista kurssia kohden viikoittain kaksi luentoa ja yksi tutoriaali, joka on käytännössä pienryhmätunti, jossa perehdytään syvemmin edellisellä viikolla käsiteltyihin aiheisiin. Tutoriaalit ovat huomattavasti luentoja vuorovaikutteisempia ja opiskelijat ovat äänessä suurimman osan tuntia. Yleensä tutoriaalit koostuvat keskusteluista ryhmissä ja tutorin syventävistä kysymyksistä aiheeseen liittyen. Mulla on monessa tutoriaalissa myös suullinen esitelmä tai ryhmätyö.

Kurssien arvosanat muodostuvat lopputentin lisäksi erinnäisistä kurssin aikana suoritettavista töistä. Lopputentin vaikutus arvosanaan on suurimmalla osalla mun kursseista 50% ja arvosanan toinen puolikas muodostuu esseistä, ryhmätöistä, testeistä ja jopa läsnäolosta. Itse asiassa yhdellä mun kursseista ei ole lopputenttiä lainkaan vaan arvosana muodostuu pelkästään kurssin aikana suoritettavista töistä. Kurssikoot on ainakin mun yliopistossa todella suuria. Kaikista pienimmällä kurssilla meitä on vajaa sata opiskelijaa, suurimmalla suunilleen neljäsataa. Kursseilla on läsnäolopakko ja mm. tutoriaaleissa kiertää nimilista. Jos muistan oikein tutoriaaleja saa missata kaksi kappaletta kurssia kohden ilman ongelmia, poissaolot on kuitenkin selvitettävä. Omaa vastuuta opiskeluista ei siis kauheasti ole, koska kurssitöitä on tiputeltu pitkin lukukautta ja tunneille on osallistuttava.

Kurssien valinta on tosi vapaamuotoista ja niitä on äärettömän helppo vaihtaa mikäli ensimmäiset luennot ei miellytä. Aberdeenissa myös pääaineen vaihto onnistuu lennossa. Mä vaihdoin single honoursista joint honoursiin kirjaimellisesti klikkaamalla haluamaani tutkintoa netissä. Tosi monet lukee Aberdeenissa kahta pääainetta ensimmäiset pari vuotta ja keskittyy sitten yhteen aineeseen viimeiset kaksi. Jos pääaineita on yksi niin sivuaineiksi voi ensimmäisten vuosien aikana valita käytännössä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä - tai no, voi kahdellakin pääaineella, mutta pakollisia kursseja on tuplamäärä. Kandin paperit saa Skotlannissa neljässä vuodessa, eikä sen suhteen voi kamalasti joustaa.

Kurssit:

Siitä huolimatta että mulla on kaksi pääainetta vain puolet mun ensimmäisen vuoden kursseista koostuu antropologiasta ja kansainvälisistä suhteista. Siinä olinkin sitten sormi suussa valitsemassa mitä mä lähden niiden ohella opiskelemaan.


Introduction to Politics and International Relations

Politiikan ja kansainvälisten suhteiden johdantokurssi on ehdottomasti mun tämän hetkisistä kursseista vaikein, mutta samalla myös kaikista mielenkiintoisin. Luennot on äärettömän kiinnostavia, samoin tutoriaaleissa käytävät keskustelut, mutta kurssikirja tuhoaa mut niin kuivuudellaan kuin sanavalinnoillaan. Tämä on ainoa mun kursseista, joilla joudun oikeasti käyttämään sanakirjaa ymmärtääkseni mistä tekstissä puhutaan. Parin oven päässä asuva tyttö sanoi käyttäneensä kolme tuntia ensimmäisen luvun läpikäymiseen enkä oikeasti ihmettele yhtään jos englanti ei ole sun äidinkieli etkä sä ole politiikkaa aikaisemmin opiskellut. Koska kyseessä on johdantokurssit opiskellaan lähinnä politiikan perusajatuksia, mutta käydään jokaisella luennolla ahkerasti läpi myös tämän hetken suuria poliittisia ja kansainvälisiä kysymyksiä ja niiden taustoja suhteessa politiikan perusajatuksiin.


Introduction to Anthropology: Peoples of the World

Meidän johdantokurssi on aikamoista pintaraapaisua antropologian eri osa-alueista ja antropologiaan ylipäätään. Tämän seurauksena mun kiinnostuksen taso vaihtelee aika lailla luennoista riippuen. Etnografisen tutkimustyön ja rituaalien luennot on ollut todella kiinnostavia mutta symboliikan ja kielen luennot (niin kiinnostavilta kuin kuulostavatkin) on olleet aika tuskaa. Oon kuitenkin aika luottavaisella mielellä tulevien luentojen suhteen, luvassa on nimittäin kansainvälistä kehitystä, ekologiaa ja taloutta antropologian näkökulmasta. Meillä on pääluennoitsijana aivan ihana keski-ikäinen nainen, joka on jakanut ihan älyttömän paljon omia kokemuksiaan kenttätyöstä ja antropologian vaikutuksesta elämäänsä. Äärettöman sympaattisia on kylla ollut kaikki muutkin luennoitsijat ja meidän tutoriaalien pitäjät, että siitä ei ole viihtyminen kiinni. Tosi monet aiheista joita me ollaan käyty läpi on kuitenkin sellaisia, joista mulla on vahvoja omakohtaisia kokemuksia enkä mä saa niistä luennoista mitään uutta irti. Mä luulen että mä kaipaisin vähän syvempää otetta asioihin, että nauttisin kurssista enemmän.


Global Issues, Global Religions

Mun yliopiston valikoimassa on tarjolla joukko kursseja nimikkeellä "Sixth century courses". Kyseiset kurssit on itsenäisiä, mihinkään tiettyyn aineeseen sitoutumattomia kursseja, jotka käy läpi nykymaailman haasteita. Mukaan mahtuu kursseja mm. nimikkeillä African development, Natural World ja What gives us rights?. Mun kurssi käsittelee nykymaailman ongelmien uskonnollista taustaa ja sitä millaista roolia uskonto näyttelee tänäpäivänä. Meillä on luennoitsijoita niin uskonnon, filosofian kuin tieteen tiedekunnista ja sanonpahan vaan, että kaikki luennot on ollut tähän mennessä ihan älyttömän mielenkiintoista! Ollaan käsitelty mm. uskonnon suhdetta tieteeseen, moraaliin, lakiin ja ihmisoikeuksiin sekä uskonnon tulevaisuutta ja tän vuosituhannen haasteita uskontoon liittyen. Tää kurssi on mun ehdottomia suosikkeja politiikan ja kansainvälisten suhteiden ohella!


Latin America: A Cultural History

Nimestään huolimatta Latinalaisen Amerikan kulttuurihistoria on kaikista mun kursseista ehdottomasti tylsin ja vähiten kiinnostava. Aihe kuulostaa tosi kiehtova, mutta kurssin ja luentojen todellinen sisältö on vähän toinen juttu. Latinalaisen amerikan kulttuurihistorian sijaan me tunnutaan opiskelevan lähinnä Meksikon historiaa. Meksiko ei ole koskaan kiehtonu mua alueena enkä mä ole koskaan oikein tykännyt historiasta, minkä takia mulle tuottaa ongelmaa innostua suurimmasta osasta kurssin aiheita. Mayojen historia oli sinänsä ihan kiinnostava aihe, mutta kaikki kolonialismin aikaisten vanhojen tekstien selailu on hyvää vauhtia ajamassa mua hulluuteen. Meidän luennoitsija on tosi symppaattinen ja mun tekee aina mieli halata sitä. Mies tekee tosi paljon meidän luentojen eteen, mutta tuntuu olevan tosi hukassa samalla hetkellä kun avaa suunsa eikä saa porukkaa innostumaan aiheesta, minkä seurauksena luennoille meneminen kiinnostaa suurinta osaa kurssilaisista yhtä paljon kuin kilo kiviä. Tää kurssi oli tosiaan mandariinin varalla ja mietin pitkään valitsenko tämän vai maantieteen ykköskurssin. Valitsin väärin.


Mun kaikki kurssit pelaa tosin hyvin yhteen ja mä pystyn ammentamaan niistä tosi paljon eri näkökulmia yksittäisiin aiheisiin. Ollaan käyty läpi mm. pakolaisuutta niin poliittisesta, antropologisesta kuin uskonnollisesta näkökulmasta ja mä jaksan aina olla yhtä innostunut siitä miten erilaiselta maailma näyttää eri vinkkelistä katsottuna! Eli jee, ainakin jossain mä olen onnistunut! Laitoin muuten mandariinin kurssin coordinaatorille viestiä ja mulle luvattiin paikka mandariinin kakkoskurssilta mikäli joku päättää luovuttaa ensimmäisen kurssin jälkeen. Peukut pystyyn!

Elämästä, yliopistosta ja Aberdeenista

Mä vietin kuluneet neljä päivää sängyn pohjalla. Ärsytti. Halusin niin kovasti käydä mun luennoilla ja tutoriaaleissa, mutta jo pelkkä sängystä nouseminen ja teen keittäminen tuntui vaativan ylimääräisen ponnistuksen. Onneksi suurin osa mun luennoista tuli audiona nettiin ja pystyin kuuntelemaan ne sieltä jälkikäteen. Ärsytti vaan että tulee poissaoloja tutoriaaleista, jotka on tosiaan pakollisia ja joista poissaoleminen vaikuttaa alentavasti arvosanaan. Sairastelut on kuitenkin vihdoin takanapäin ja mä pystyn keskittymään normaaliin elämään. Eli siitä normaalista elämästä ja kuluneista viikoista Skotlannista nyt!

Yliopistoon liittyen mainittakoon, että mä vaihdoin single hounourista joint honoursiin, elikkäs mun tutkintonimike on nykyään MA Anthropology-International Relations sen pelkän antropologian sijaan! Muutos tapahtui vähän niinkuin vahingossa, mutta en valita - IR luennot on tähän asti ollut ihan älyttömän kiinnostavia ja mun aivot tihkuu mielihyvää ja onnellisuutta aina kun mä opin jotain uutta siitä, miten tää maailma pyörii.

Mä oon aivan ihastunut opiskeluun. Mun asenne lukiossa perustui aika pitkälti sille ajatukselle että kouluun oli pakko mennä ja siellä oli pakko opiskella että saisi hyvät arvosanat ja sitä kautta "hyvän elämän". Nyt mä puhkun intoa tallatessani luennoille ja tutoriaaleihin. Mun kurssit on ihan älyttömän kiinnostavia ja mä tunnen että mä opiskelen ensimmäistä kertaa itseäni, en arvosanoja ja kouluja varten. Siksi koska mä haluan. Siksi koska mua kiinnostaa. Mä oon viettänyt tunteja kirjastojen hyllyjen välissä ja lueskellen netin artikkeleita, joihin mulla on pääsy vaan yliopiston ansiosta. Maailma on yhtäkkiä täynnä informaatiota ja mä haluan imeä sen kaiken sisääni. Tältä opiskelun pitää tuntua. Yhtään vähemmän vuoksi mä en uhraisi vuosia elämästäni.

Mulle Skotlantiin muutto ei ollu samanlaista rajojen rikkomista kuin se monelle muulle oli, mutta mä päätin rikkoa rajoja ihan jossain muualla. Mä kävin surffaamassa ensimmäistä kertaa elämässäni pari viikkoa sitten! Skotlantia ei ehkä osaisi kuvitella sen suuremmaksi surffipaikaksi, mutta mä oon kyllä vajonnut ihan täysillä märkäpukujen maailmaan. En mä tiedä onko maailmassa mitään, mitä voisi verrata siihen tunteeseen kun aalto rikkoutuu sun alla ja sä syöksyt kohti rantaviivaa sen kuohuissa.

Mä oon käynyt jonglooraamassa sirkus societyn kanssa ja vaikka pallot ei meinaa pysyä mun kädessä mitenkään ja mun sormet on avohaavoilla poin ansiosta, onnistuin mä viime viikolla ensimmäistä kertaa ikinä pyörittämään lautasia tikun päässä! Kiljuin riemusta. Ensi viikolla me leikitään tulella! Mä olen niin innoissani! Tulevilla viikoilla meillä alkaa myös akrobatia. Ehkä mä karkaan sirkukseen tutkintojen jälkeen.

Jujitsu kuuluu myös mun viikottaiseen päiväjärjestykseen. Mä oon ihan ruhjeilla tuntien jälkeen ja mun sensein pitää aina näyttää kaikki mulle kädestä pitäen - useinmiten nauraen, koska mä oon aina ihan pihalla. Mua käsketään lyömään ja potkimaan kunnolla, mutta löydän itseni pyytelemästä anteeksi joka kerta kun otan mitään fyysistä kontaktia keneenkään. Kun porukka raahautuu perjantai-iltaisin kaupunkiin mä tallustelen vastakkaiseen suuntaan puolikuolleena jujitsun jäljiltä.

Jokaiselle päivälle riittää yhä ihan älyttömästi tekemistä. Jos ei luentoja ja opiskelua niin societyjen tapaamisia tai urheilua, tai ihan vaan käytävällä tai keittiössä roikkumista porukalla. Kaikki varoitteli mua aina asuntolaelämän hirveydestä, mutta mulla on tosi hyvä olla täällä. Mulla on aina seuraa kun sitä tarvitsen, mutta mulla on aina mahdollisuus olla yksin kun haluan omaa tilaa. Kauhean paljon enempää mä en osaa pyytää.

Mä opiskelen noin viisi kertaa enemmän kuin suurin osa ykkösvuotisista. Ne on yhtä hukassa itsensä ja elämänsä kanssa kuin humalassa lauantaiyönä, mutta kyllä mä osasin valmistautua tähän. Mietin hetken verran pitäisikö mun hypätä ajatusmaailmoissani pari vuotta taaksepäin ja lähteä kiertämään läpi kaupungin jokainen clubi tai viettää lounastaukoni mun käytävätovereiden kanssa laittaen alakerran jätkiä paremmuusjärjestykseen. Nauroin ääneen ajatukselle. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, mulle näiden ihmisten elämä täällä on kaukana takanapäin!

Viikonloppuna sään salliessa mä lähden ensi kertaa elämässäni liftaamaan ja ensi viikolla karkaan Englannin puolelle katsomaan tuttuja naamoja. Hymyilyttää.