Viiden päivän ajaksi. Oli hassua huomata, ettei Shanghaihin matkustaminen tuntunut lomalta vaan kotiin paluulta. Siellä mä tallustin ympäriinsä. Katselin katukauppiaiden ja kerjäläisten tuttuja kasvoja, luettelin ulkoa osoitteita ja käännyin joka risteyksessä oikeaan suuntaan. Mä tein tismalleen samoja asioita kuin kuusi kuukautta sitten, mutta tällä kertaa näin ympärillä muistoja. Jokaisella kadunkulmalla oli tarina. Jokaiseen paikkaan yhdistyi päiviä ja ihmisiä. Niinä viitenä päivänä koko mun elämä Shanghaissa tiivistyi yhdeksi isoksi kasaksi onnellisuutta. Vaikkeivät mun kolme kuukauttani Shanghaissa koskaan tulleet eivätkä tule vetämään vertoja Beijingissä kuluttamilleni päiville, viikoille ja kuukausille, on sillä kaupungilla hyvin erityinen paikka mun sydämessä. Sieltä se kaikki alkoi. Siellä mä laskin irti kaikista mua vuosia kiinni pitäneistä kahleista. Aloin elää sydämellä. Aloin elää unelmia. Siellä mä ymmärsin mitä elämä on.
Shanghaissa me tanssittiin pitkin öistä Nanjing Luta. Kokoonnuttiin iltaisin mun yläsängylle paahtamaan vaahtokarkkeja sytkärien liekillä. Jäätiin kolmen aikaan yöllä lukkojen taakse porraskäytävään ja käytiin sisäänpääsy-yritysten sijaan syvällisiä keskusteluja elämästä. Me piileskeltiin vessoissa ja kerättiin ihan liikaa palohaavoja, mustelmia ja arpia. Rikottiin silmälasit. Poseerattiin näyteikkunoiden mallinukkejen kanssa ja annettiin sielu nuudeliannoksen lihapalalle. Syötiin jäätelöä syömäpuikoilla ja nukuttiin joka aamu niin pitkään ettei ehditty Subwayhyn aamiaiselle. Oltiin kovin onnellisia ja naurettiin kovin kovin paljon.
Mä en osaa arvottaa päiviä tai hetkiä. En osaa kertoa olivatko nämä viisi päivää paremmat tai huonommat kuin jotkut toiset viisi päivää Shanghaissa kauan sitten. Mutta ne olivat hyvin erilaiset. Ihminen ei pärjää yksin. Jos maailma olisi voinut opettaa minulle vain yhden asian olisi se edellämainittu lause. Kaupunki oli sama, mutta minä olin niin kovin erilainen. Koska minulla oli hyvin tärkeitä ja hienoja ihmisiä mukanani siellä. Ja olin ymmärtänyt heidän hienouden ja tärkeyden elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti