sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Lumi

 photo 20140207_080743.jpg
 photo 20140208_090606.jpg
 photo 20140207_090053.jpg
 photo 20140208_091542.jpg
 photo 20140207_085843-1.jpg
 photo 20140208_091644.jpg

Musta on kiva leikkiä saasteellisilla ja saastettomilla kuvilla. Vielä kivempi musta on kuitenkin hyppiä hangessa ja jäädyttää sormeni ja varpaani rakentamalla lumiukko. Lumisade alkoi perjantaina ja siinä missä kiinalaiset kaivoivat sateenvarjot esiin minä leikin riemuidioottia ja kirmailin ulkosalla suu ammollaan kohti taivasta. Ei ollut mustaa lunta ei! Seuraavana päivänä talvea fiilisteltiin loskan muodossa. Oli märkää sukkaa ja kenkää ja lapasta ja farkkua ja younameitvaatekappaletta. Ei tullut ikävä Suomea kun upposin kadulla nilkkaa myöten vesilätäkköön.

Siellä se lumi pihalla edelleen nököttää, mutta mulla on sellaiset fiilikset että mun talvi jää tänä vuonna kolmen päivän mittaiseksi. Huomenna kutsuu nimittäin lentokenttä ja etelän lämpö! Toisin sanoen Guangzhou ja kantonin alue. Sadetta näyttää luvanneen koko viikoksi ja kamerakin unohtui toimistolle lukkojen taakse, mutta vitsit että on elämä mahtavaa!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Kauemmin



En palaa Suomeen pääsykokeiksi. En mene ensi syksynä yliopistoon. En tiedä menenkö seuraavanakaan tai koittaako se päivä koskaan. Tällä hetkellä mikään ei kuitenkaan helpota mua yhtä paljon kuin tieto siitä ettei mun tarvitse palata toukokuussa. Ettei tarvitse edes teeskennellä olevansa kiinnostunut tulevaisuudesta tai asettua niihin niin kauan mua hirvittäneisiin yhteiskunnan normeihin. Ajatuksiin siitä että elämä koostuu koulutuksesta, jatkokoulutuksesta, työstä, perheen perustamisesta ja yhdessä vanhenemisesta

Viisumi. Lentolippu. Asiat jotka rajoittavat mun elämää niin paljon. Asiat joiden mä annan rajoittaa elämääni. Vielä en kuitenkaan ole tarpeeksi rohkea jättääkseni paluulipun käyttämättä, antaakseni elämälle kaikki mahdollisuudet. Siksi palaan Suomeen heinäkuun viimeisinä päivinä. Tekemään mitä, sitä en tiedä. Kuinka kauksi, en osaa sanoa. Mutta mä palaan ainakin hetkeksi. Muistelemaan mitä on hiljaisuus. Vapaus. Miltä kuulostaa öinen metsä ja miltä näyttää tähtitaivas.

Sisäistin viime viikolla sen, että kun mä palaan Suomeen mikään ei ole ennallaan. Etten tule koskaan saamaan takaisin sitä elämää joka mulla oli sinä päivänä kun lähdin matkaan. Maailma on muuttunut mun ja muiden ihmisten ympärillä paljon. Ehkä liikaa. On vaikea palata Suomeen ja huomata miten todellista elämä siellä on. Nyt kun kaikki tuntuu niin täydellisen hyvältä täällä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...