San Jacinton kiehuvat mutakuopat, Nicaragua

Luullaan hetken aikaa olevamme väärässä paikassa. Kylä on hiljainen eikä mikään viittaa siihen että siellä tapahtuisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Seisoskellaan pääkatua muistuttavan polun edustalla kun joukko lapsia singahtaa yhtäkkiä paikalle ja lähtee johdattamaan meitä kohti pientä autiota kojua. Jostain saapuu nainen joka veloittaa meiltä sisäänpääsymaksun ja pyytää meitä kirjoittamaan nimemme ja kansalaisuutemme vieraskirjaan. Edellisestä vierailusta on useita päiviä eikä kymmenien viimeisten vierailijoiden joukosta löydy meidän lisäksemme yhtäkään ulkomaalaista. Minne me ollaan oikein saavuttu?

Mutakuopat ovat yhtä aikaa hurmaavat ja kauhistuttavat. Maan muovaamissa kuopissa kiehuva muta ja niistä nouseva höyry muodostavat utopisen näkymän. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Muta pörisee kuopissa, muodostaa valtavia kuplia ja kuumaa nestettä räiskyy toisinaan ilmaan. Maahan on piirretty polku jota pitkin on turvallista kävellä, mutta paikalliset lapset viittovat meitä tulemaan lähemmäs. Maa näyttää hauraalta, mutta vaikka tiedostan mahdollisuuden siihen että se sortuu meidän altamme päätän silti luottaa lapsiin. Tämä on heidän todellisuutensa. He tietävät mutakentän kuin omat taskunsa.

Joukon vanhin lapsi puhuu häkellyttävän hyvää englantia ja kertoo meille mutakuoppien olevan todennäköisimmin yhteydessä läheiseen tulivuoreen. Kukaan ei tiedä varmasti, mutta tulivuoresta purkautuvien maanalaisten höyryjen uskotaan kuumentavan muta kiehumispisteeseen. Se on hyväksi iholle ja auttaa itikanpuremiin, tyttö toteaa ja samassa pieni poika on kauhaissut mutakuopasta pussillisen kiehuvaa mutaa ja ojentaa sen minulle leveästi hymyillen.

Kun on aika lähteä annetaan lapsille muutama dollari kiitokseksi. Ne menivät kylään pysähtyneen myyntirekan karkkiosastolle. Ostin itselleni jäätelön alkaessani valmistautua henkisesti paluumatkaan. Bussit väli-Amerikassa ovat aina ihan oma maailmansa, mutta Leon-San Jacinto välillä busseissa olevat tv:t toivat matkaan vielä oman ulottuvuutensa. Sanotaan vaikka niin että tv:stä tulevien pehmopornoa muistuttavien musiikkivideoiden katseleminen kahden paikallisen mummon väliin litistyneenä ei ole niitä asioita jotka haluaisin kokea uudestaan.

San Jacinto vinkit:

Hinta: Pääsymaksu 2$, bussit maksavat noin 2$ suunta. 

Liikenneyhteydet: San Jacintoon pääsee Leonista joko vaihtamalla bussia Telicassa tai nappaamalla esimerkiksi Esteliin matkaavan bussin joka kulkee kylän läpi. 

Muuta: Meille tarjottiin mutakuoppien lisäksi mahdollisuutta lähteä kyläläisten opastamana valloittamaan tulivuori Telicaa, mutta jouduttiin valitettavasti sanomaan ei koska ei oltu varustauduttu vaellukselle. Hinnat on kuitenkin huomattavasti edullisemmat kuin Leonista käsin tehtävät tourit ja kaikki rahat menevät suoraan kyläläisten pussiin eli suosittelen lämpimästi harkitsemaan kylää vaelluksen aloituskohteena mikäli Telican mielii valloittaa. 

Laukauksia Leonissa, Nicaragua

Leon oli karhea ja levoton. Luulin ensimmäiset illat kuuntelevani ilotulituksen räjähtelyä, kunnes hostellin omistaja kertoi iltaisin kaupungin täyttävän paukkeen olevan peräisin aseista. Oltiin kaupungissa joka oli aikanaan ollut Sandinista vallankumouksen sydän ja jossa sosialistista vallankumousta muisteltiin yhä lämmöllä.

Olin jo ennen Leoniin pääsyä päättänyt, että mun olisi päästävä kävelemään Leonin katedraalin katolle oli hinta mikä hyvänsä. En katunut päätöstä. En olisi koskaan kuvitellut voivani löytää väli-Amerikasta sellaista näkyä. Tuntui että meidät oli heitetty hetkeksi arabimaailmaan. Koko katto hohti valkoisena ja auringon heijastuessa sen pinnasta olin lähes sokea. Varpaita poltti sukkienkin läpi ja olin varma että jokainen aurinkorasvan pisara suli ensimmäisen katolla vietetyn sekunnin aikana. Se oli silti yksinkertaisesti lumoava näky. Katolta näki aina läheisille tulivuorille saakka ja jaksoin jatkuvasti hämmästellä sitä miten pieneltä Leon näytti ilmata käsin.

Tuntuu että käytän väli-Amerikan kaupungeista jatkuvasti samoja adjektiiveja, mutta en voi kertoa Leonista mainitsematta sen värikkäitä katuja joita koristivat kolonialismin aikaiset rakennukset, sitä valtavaa kuumuutta joka pakotti meidät pysymään sisätiloissa iltapäivisin tai markettien elämää. Marketit tekevät mulle kaupungin. Leonin kadut tuntuivat aina hiljaisilta, mutta astuessani marketeille tunnen saavani aivan uudenlaisen otteen paikallisesta elämästä. Muistelen yhä lämmöllä sitä peintä paikallista mummoa joka myi mulle keskustan marketeilla avokaadoja puolta halvemmin kuin yksikään toinen torikauppias. Muistelen sitä lumoavaa katuruoan tuoksua joka täytti sieraimet ja sai mut toivomaan että kana olisi kasvis. Ja sitä torimyyjää joka oli nauraa itsensä hengiltä kun unohdettiin ottaa mieheltä vaihtorahat ihan vain siksi, ettei millään uskottu kasvisten voivan olla niin edullisia.

Poneloyan rannat oli autiot ja aurinko niin kirkas että valkoinen hiekka sokaisi. Siellä oli vain äärettömyyksiin jatkuva hiekkaranta, muutama satunnainen rakennus ja joukko hiekkarannan kupeessa käyskenteleviä lehmiä. Oltiin matkattu sinne Leonista uidaksemme viimeistä kertaa Tyynessä Valtameressä ennen kuin tie veisi Guatemalaan, mutta aallot oli valtavia ja virtaukset niin voimakkaita, että uskaltauduttiin vaan juoksemaan aaltojen välissä meren syleilyyn ja sieltä pois ennen kuin seuraava iski rantaan. Siellä meressä seistessämme aallot vei matkaansa maan meidän jalkojemme alta ja kivet raapivat varpaita. Pelkään välillä merta ja aina Tyynenmeren kohdatessani muistan miksi. Katselin hymyssä suin kun joukko paikallisia yritti töniä toisiaan mereen ja joku hurjapäinen poika nappasi kehollaan kiinni valtavia aaltoja ja liukui niiden matkassa takaisin rantaan. Tuntui huikealta olla viikkoja kestäneen Nicaragua-kierroksen jälkeen jossain missä ei tarvinnut kohdata yhtäkään turistia.

Katsoin leonilaisessa pesulassa pyörivän espanjankielisen version elokuvasta Spirit - villi ja vapaa, joka on yksi mun kaikkien aikojen suosikki lastenelokuva. Nautin ensimmäistä kertaa Nicaraguassa siitä luksuksesta että saatoin käydä ostamassa ruokatarvikkeita viittä neliömetriä suuremmasta liikkeestä ja söin sen seurauksena kolmen päivän sisään ainakin kymmenen donitsia. Jokin ei kuitenkin mennyt oppikirjan mukaan.

Kaikki Leonista lukemani kertomukset ennen matkaa hehkuttivat kaupunkia päästä varpaisiin. Olin valmis rakastumaan kaupunkiin, mutta en tuntunut saavan siitä kiinni. Se Leon mistä olin lukenut tuntui olevan vain kaukainen muisto siitä avoimen kapinallisesta kaupungista mistä mm. Johanna kirjoitti. Tuntui siltä että Leonista oltiin rakentamassa uutta Granadaa. Granadan mittapuulla se oli toki yhä rosoinen ja karu, mutta turismin vaikutukset näki ja tunsi ja jostain syystä se vaivasi mua paljon enemmän kuin Granadassa, joka tuntui selkeästi pelkältä turistikohteelta.

Ps. Mun Leonin kuvasalso rajoittuu näköjään aika pitkälti Leonin katedraalin kattoon ja keskustan kliinisimpiin huudeihin. Ei kaikkialla näyttänyt tältä!

Leon vinkit:

Majoitus: Hostal Casa Ivana. Super sympaattiset työntekijät ja biljardipöytä. Öisin tosin yhtä tuskaisen kuuma kuin kaikki muutkin Nicaraguan hostellit. 

Nähtävyydet: Leon Cathedralin katto on käymisen arvoinen mesta! Leonista löytyy huikean paljon kauniita kirkkoja ja kolonialismin aikaisia rakennuksia ja niitä ympäri tallatessa saa helposti kulumaan päivän tai pari. 

Päiväretket: San Jacinton mutatulivuoret kannattaa käydä ehdottomasti tsekkaamassa. Leonista pääsee myös paikallisbussilla rannalle puolessa tunnissa. Poneloya on huikean kaunis paikka eikä muista turisteista ole pulaa, joskin uiminenkin on aallokon takia varsin hankalaa. Tarjolla on myös mm. volcano boardingia ja tulivuorivaelluksia.

Liikenneyhteydet: Paikallisbusseilla matkaavat joutuvat vaihtamaan bussia Managuassa matkalla Granadasta Leoniin. Helpointa matka on taittaa minibusseilla, muuten Managuassa joutuu vaihtamaan myös bussiasemaa. Kaikki väli-Amerikan turistibussit pysähtyvät Leonissa ja se on ehdottomasti helpoin paikka napata kyyti El Salvadoriin, Hondurakseen tai Guatemalaan jos ei ole tarpeeksi uskallusta lähteä ylittämään rajoja paikallisbussien kyydissä. Leonista on myös parhaat yhteydet maan pohjois-osien kyliin ja kaupunkeihin!

Skotlantiin opiskelemaan? UCAS-haku käynnissä!

Brittien yliopistohaut on taas käynnissä ja blogiin valuu hurjasti Skotlannissa opiskelemisesta kiinnostunutta porukkaa! Oon kirjottanut Skotlannissa opiskelemisesta kohtuullisen paljon, mutta yliopistoon hakemiseen liittyvät jutut on jääneet vähemmälle ja niistä tullaan multa usein kyselemään.

Nyt kaikki Skotlantiin tai Britteihin yliopistoon hakevat siis kuulolle! Oon listannut yleisimmät aiheeseen liittyvät kysymykset sekä muutaman mistä multa ollaan kyselty paljon. Asiaan tarkemmin perehtyneille osa jutuista voi olla aika peruskauraa, mutta toivottavasti tästä löytyy lisäinfoa Skotlantiin tai miksei muuallekin Britteihin suuntaaville.

Miten ja milloin Britteihin haetaan opiskelemaan?

Haku tapahtuu UCAS:in kautta ja haku ensi lukuvuodelle sulkeutuu 15.1.2017. Pääsykokeita ei ole vaan sisäänpääsijät valitaan arvosanavaatimukset täyttäneistä suosituksien ja motivaatiokirjeen perusteella. Hakea voi viiteen yliopistoon ja hakuprosessi maksaa parikymppiä. Yliopistovaihtoehtoja ei tarvitse laittaa järjestykseen vaan lopullinen valinta tehdään vasta keväällä. En perehdy hakupapereiden täyttämiseen sen tarkemmin, koska netti on pullollaan ohjeita niiden täyttämiseen. UCAS neuvoo kädestä pitäen miten jokainen kohta täytetään, mutta jos homma menee hankalaksi niin esim. täältä löytyy loistavat suomenkieliset ohjeet hakemuksen täyttöön!


Maksaako Skotlannissa opiskelu?

Ensimmäisen korkeakoulututkinnon suorittaminen Skotlannissa on ilmaista. Eli mikäli olet suuntaamassa Skotlantiin suorittamaan maisterin tutkintoa tai taskussa on jo yksi yliopisto- tai korkeakoulututkinto lukukausimaksut joutuu valitettavasti maksamaan omasta pussista. Ensimmäistä tutkintoaan suorittaville lukukausimaksut kustantaa SAAS-niminen järjestö, jolle on tehtävä erillinen hakemus kun koulupaikka on vastaanotettu.

Kannattaa otta myös huomioon, että vaikka lukukausimaksuja ei tarvitse maksaa extra kuluja tulee muualta. Esimerkiksi vuokrataso on Skotlannissa huomattavasti Suomea korkeampi.


Miten Brexit vaikuttaa lukukausimaksuihin?

En tiedä eikä tiedä kukaan mukaan. Aberdeenin yliopisto on luvannut kustantaa kaikkien tämänhetkisten opiskelijoiden lukukausimaksut aina valmistumiseen saakka mikäli SAAS katkaisee rahoitukset Brexitin myötä, mutta en tiedä mikä tilanne on muiden yliopistojen kohdalla tai kuinka tulevaisuudessa menetellään. Etukäteen ei kuitenkaan kannata alkaa asiasta murehtia. Ennen kuin Brexit astuu virallisesti voimaan mitään muutoksia tuskin tulee tapahtumaan.

Mihin yliopistoon kannattaa hakea?

Briteissä yliopiston nimellä on paljon enemmän merkitystä kuin Suomessa. Rankingeihin kannattaa siis ehdottomasti tutustua, koska tutkinnon arvo perustuu osittain siihen mistä yliopistosta se on hankittu. The Complete University Guiden rankingit oli musta tosi hyödyllisiä yliopistoa valittaessa. Muita huomioon otettavia asioita on luonnollisesti yliopiston sijainta, oma taso ja tutkinnon rakenne. Oon kirjoittanut yliopiston valinnasta suhteellisen kattavasti täällä.


Mitkä arvosanat riittävät sisäänpääsyyn?

Pääsyvaatimukset on todella yliopisto- ja tutkintokohtaisia. Mitä parempi yliopisto, sitä kovemmat pääsyvaatimukset ja minimiarvosanojen saaminenkaan ei välttämättä takaa koulupaikkaa. Kansainväliset opiskelijat on Skotlannissa tuttu juttu ja monen yliopiston sivuilta löytyy maakohtaiset pääsyvaatimukset, joihin kannattaa tutustua. Esimerksi Aberdeenin pääsyvaatimukset suomalaisille hakijoille löytyy täältä. Jos maakohtaisia vaatimuksia ei ole tarjolla pisteytetään ylppäriarvosanat yleensä seuraavanlaisesti suhteessa A-levelseihin: L = 7/A, E = 6/A, M = 5/B, C = 4/C. Huippuyliopistot on asia erikseen ja oon kuullut huhua siitä että esim. Edinburghissa pelkästään L luettaisiin A:ksi. Minimiarvosanoissa harvoin joustetaan suurten hakijamäärien takia ja esim. Aberdeenissa yksi C voi johtaa hakemuksen hylkäämiseen. Onneaan kannattaa kuitenkin ehdottomasti kokeilla jos viisi hakuvaihtoehtoa ei muuten täyty ja monesti kuulee sanottavan että kannattaa kokeilla onneaan ainakin yhdessä omaa tasoaan kovemmassa yliopistossa.

Mitä motivaatiokirjeessä pitää sanoa?

Motivaatiokirje ja suositukset on huipputärkeitä, koska niiden perusteella valitaan minimiarvosanat saaneista ne jotka pääsevät yliopistoon sisälle! Omien kokemusten mukaan väittäisin motivaatiokirjettä tärkeämmäksi, mutta tästäkin voidaan olla montaa mieltä.

Motivaatiokirjeen tärkein pointti on vakuuttaa yliopisto omista kyvyistä ja motivaatiosta alaa kohtaan. Intohimo opiskelua kohtaan pitää näkyä kirjeessä ja omia taitoja pitää kehua. Kaikki työkokemus, johtotehtävät ja esim. harrastusten kautta saadut yhteistyötaidot kannattaa ehdottomasti mainita. Ainakin Aberdeenissa tunnutaan arvostavan tosi paljon välivuosien aikana suoritettuja vapaaehtoistöitä tai muita työkokemuksia ulkomailla eli niitä kannattaa mainostaa. Kaikki negatiivisemmat jutut kannattaa myös kääntää positiiviseksi eli vaikka takana olisi kaksi vuotta epäonnistuneita pääsykokeita Suomessa ei kirjeeseen kannata kirjoittaa että taidot ei riittäneet yliopistoon pääsyyn Suomessa vaan esimerkiksi että halusit olla varma mitä halusit opiskella ennen yliopistoon lähtöä ja että käytit kuluneet vuodet työskennellen (jos työskentelit) kerätäksesi rahaa opintoja varten. Epäonnistumisien kauttakin voi luoda vastuuntuntoisen kuvan itsestään!

Mä keskityin mun motivaatiokirjeessä siihen miksi mä oon kiinnostunut antropologian opiskelemisesta. Kerroin omasta kiinnostuksesta maailmaa kohtaan ja käytännön esimerkkejä siitä miten kiinnostus kulttuureita kohtaan on näkynyt mun elämässä esim. nuorena kielten opiskelun ja kuluneina vuosina Kiinaan muuton ja maailmalla reissaamisen muodossa. Kerroin myös omista kyvyistä mm. työkokemuksen myötä, syistä miksi hain yliopistoon vasta pari vuotta lukion jälkeen ja syitä siihen miksi olen hakemassa Skotlantiin opiskelemaan. Kirje ei enää tänäpäivänä ole omissa silmissä julkaisukelpoinen, mutta sisään sillä päästiin ja sehän on tärkeintä!


Keneltä suositukset kannattaa pyytää?

Suositukset voi oman kokemuksen mukaan pyytää keneltä tahansa. Monet pyytää suositukset joko englanninopettajalta tai opettejalta joka on opettaa alaa jolle haetaan opiskelemaan. Mä pyysin kuitenkin suositukset mun kuviksen opettajalta, koska olin käynyt kuvislukion ja koin että mun kuviksen opettaja tunsi mut kaikista opettajista parhaiten. Eli siis, jos joku opettaja on selkeästi muita läheisempi niin pyytäisin suositukset kyseiseltä henkilöltä, muussa tapauksessa aineopettajalta. Opettajat usein kysyy mitä suosituksiin kannattaa kirjoittaa eikä mun suositukset ainakaan kauhean syvällisiä ollut. Se mitä halutaan saada selville on että sä oot loistava tyyppi ja motivoitunut opiskelemaan!

Lisätietoa ja omakohtaisia kokemuksia

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa tsekata myös mun postaukset Skotlannin yliopistojärjestelmästä ja mikä siinä on pielessä ja siitä mitä kannattaa pitää mielessä yliopistoa valittaessa. Antropologiasta ja politiikasta kiinnostuneet saattaa haluta myös tsekata postaukset syksyn ja kevään kursseista. Yliopisto-tagin alta löytyy yleisesti ottaen juttua ja ajatuksia täällä opiskelusta, Skotlanti-tagin alta puolestaan yleisesti juttua Skotlannista. Täältä puolestaan löytyy kourallinen muita Briteissä ja Skotlannissa opiskelemiseen liittyviä blogeja.


Kysymyksiä?

Kysymyksiä voi jättää kommentteihin tai jos jokin asia tarkemmin mietityttää niin mulle saa lähettää myös sähköpostia. Pyrin omista aikatauluista riippuen vastaamaan parin päivän kuluessa. Osoite on jasmin.wanderwall@gmail.com

Tsemppiä kaikille hakuihin!

Masaya Volcano National Park

Luulin etten koskaan kiipeäisi tulivuorelle. Kun ensimmäistä kertaa näin kuvia Masayan punaisesta hehkusta tummaa yötaivasta vasten tiesin kuitenkin, että sinne olisi lähdettävä. Verenpunainen kraaterista nouseva hehku, kuvat laavavirroista ja ihmisten silhuetit sitä vasten saivat mut unohtamaan kaikki pelkoni. Mä halusin seisoa tuon tulivuoren laella ja kokea sen kaiken.

Puiston sisäänkäynnillä meille kerrottiin, että toinen huipuista oli suljettu yleisöltä aktiivisuuden takia. Huipulle ei saanut kiivetä ja siellä sai viipyä vain vartin tulivuoren sisältä nousevien myrkyllisten kaasujen takia. Sehän ei meitä pysäyttänyt. Mulla oli perhosia vatsassa kun auto lähti kiihdyttämään kohti tulivuoren huippua ja huipulta nousevat savupilvet tulivat yhä lähemmäksi ja lähemmäksi.

Huipulla edessä avautui valtava kraateri. Olin niin innoissani että otin muutaman juoksuaskeleen sitä kohti. Olin niin lumoutunut tulivuoren suuruudesta, kraaterin syvyydestä ja rikin tuoksusta etten edes osannut kaivata laavaa. Luulin itse asiassa, että koko laava oli kraaterista nousevan savupilven peitossa, kunnes joku talutti mut muutaman askeleleen sivulle ja tajusin seisoneeni pienen kielekkeen edessä, joka esti näkymän tulivuoren sisimpään. Siellä sitä laavaa pauhusi. Olin täysin mykistynyt. 

Olin aina kuvitellut laavan olevan kiinteää ja paksua, mutta siellä tulivuoren kraaterin syvyydessä se muistutti vain verenpunaisia vesimassoja, jotka aaltoina loiskivat tulivuoren sisäseinämiä kohti. Toivon että voisin ostaa selittää miltä kuulostaa laavan pauhu. Se oli kuin valtavien vesimassojen pauhua syvällä kallioiden uumenissa, mutta ärhäkämpää, paljon voimakkaampaa.

Vierailu Masayan laella oli kiistatta yksi mun tähän astisen elämän maagisimpia hetkiä. Harvoin sitä pääsee omin silmin näkemään millaisia voimia maankuoren alla piilee. Itsensä tuntee niin pieneksi ja avuttomaksi, mutta samaan aikaan näky on niin vangitseva, ettei edes muista pelätä. Ensi kerralla pimeän aikaan.

Tavattiin muuten Masaylla myös joukko pyöräilijöitä. Porukka oli lähtenyt Yhdysvalloista polkemaan ja tavoitteena oli saavuttaa jonain päivänä Argentiinan etelä-kärki. Pyöräilijät on ihan huippu inspiroivaa porukkaa ja mä todella toivon, että mulle aukeaa jossain vaiheessa elämää tilaisuus lähteä kulkemaan ympäri maailmaa pyörän selässä!

Masaya vinkit

Liikenneyhteydet: Granadasta Managuaan matkaavat bussit ajavat Masayan ohi. Kun lippua ostettaessa mainitaan määränpääksi Masaya tulee joku huutelemaan perään kun on aika hypätä kyydistä. Masayalle matkattaessa bussi jättää väärälle puolelle moottoritietä, mutta ylitys on todettavasti mahdollinen. 

Hinta: Itsenäinen reissu Masayalle kustantaa noin 10$ henkilöä kohden. Se sisältää lipun kansallispuistoon (3,5$), vierailun kansallispuiston museossa, kuljetuksen tulivuoren huipulle (3,5$) sekä paikallisbussit Granadasta tulivuorelle ja takaisin. Turistiretkien hinnat liikkuvat 30$ paikkeilla.   

Turvallisuus: Huipulle pääsy on toisinaan estetty tulivuoren vaihtelevan aktiviisuuden takia. Tulivuoresta nousevat kaasut ovat myrkyllisiä, minkä takia vierailuaika on hyvin rajoitettu eikä huipulle saa kiivetä omin jaloin.  

Sateenkaaren värinen Granada, Nicaragua

Granadan reissu meinasin alkaa huonosti. Oltiin tuttuun tapaan sullottu itsemme täpötäyden paikallisbussin kyytiin ja matka taittui enemmän tai vähemmän mukavasti kohti määränpäätä. Myyntimiesten hattarapussit hakkasivat takaraivoon ja bussi pysähteli parin kilometrin välein pudottamaan porukkaa pois kyydistä. Meidän rinkat kökötti bussin perällä tilanpuutteen vuoksi ja kaveri pyysi kolmatta kertaa matkan aikana tarkistamaan että meidän rinkat on yhä kyydissä. Vastasin myöntävästi ennen kuin olin ehtinyt edes kääntää päätäni - ihan vain huomatakseni että omani loisti poissaolollaan.

En ehtinyt alkaa edes panikoimaan kun katseeni kiinnittyi paluusuunnasta bussia kohti juoksevaan hahmoon, jolla oli jotain punaista ja valtavaa päänsä päällä. Mun rinkka! Tilanne näytti onneksi olevan bussin henkilökunnalle tuttu ja kulkupeli alkoi hidastaa vauhtia ennen kuin ehdin edes alkaa elekielellä selittää että mun rinkkani on bussin väärällä puolella. Bussin takaluukku lävähti auki ja mun rinkka viskattiin kyytiin vauhdissa.

Oltiin matkattu Nicaraguassa vasta reilu viikko, mutta en ihmetellyt enää yhtään sitä, että turistivirrat olivat alkaneet viime vuosina valua maahan. Oltiin eletty paratiisisaarella ja länsimaalaisten valtaamassa turistikaupungissa, surffattu, koettu paikallista elämää markkinoilla ja nyt meidän silmiemme eteen heitettiin kuvankaunis kolonialismin aikainen kaupunki. Ihana ja värikäs Granada! Pieni ja unelias Granada! Kaupunki täynnä karkkipaperien värisiä taloja ja entisaikoina rakennettuja kirkkoja, jotka nekin loistivat sateenkaaren väreissä. Kaupunki jonka jokainen rakennus tuntui olevan valokuvan arvoinen ja jossa ajatus päättömästä vaeltelusta ympäri kaupunkia sai aivan uuden käsityksen joka kadunkulman ollessa niin yksinkertaisen kaunis.

Väli-Amerikassa parasta on kontrastit. Kuvankauniit värikkäät kadut ja tunkkaiset markettikujat. Paistorasvan tuoksu ja tuoreet avokaadot. Turistikadut ja paikallinen elämä. Kaiken sen kohtasin Granadassa. Oli ihanaa istua keskuspuistossa syöden jäätelöä ja katsellen ympäröivää maailmaa. Oli ihanaa vaeltaa pitkin kaupungin katuja ja imeä itseensä sen tunnelmaa. Vielä ihanampaa oli kuitenkin kiivetä erään kirkon kellotorniin katsomaan sitä maailmaa lintuperspektiivistä. Sieltä avautuvaa maisemaa katsellessa oli vaikea kuvitella millaisen vallan alla tämäkin kaupunki oli rakennettu. Miten kolonialismista on voinut syntyä jotain niin kaunista?

En usko että mulla on koskaan ollut yhtä kuuma kuin Nicaraguassa. Lämpötilat oli kaikkialla kolmenkymmenen yläpuolella ja ilmassa ei ollut pienintäkään tuulenvirettä. Granadan alueella ei sen lisäksi ollut satanut viikkoihin. Kävin öisin sotia dormin tuulettimista ja lilluin luvattoman pitkiä aikoja jakutsissa, mutta kerrankos sitä eletään. Samaisen mantran innoittamana aloin myös suunnitella elämäni ensimmäistä tulivuoriretkeä. Ennen reissua olin päättänyt pitää hyvän etäisyyden tulivuoriin, mutta nyt mulle oli syttynyt palo nähdä tulivuoren kraaterissa läiskyvää laavaa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Granada vinkit

Majoitus: Hostal Mochilas. Riippumattoja, jakutsi ja rentoa meininkiä. Suosittelen lämpimästi!

Nähtävyydet: Karkkikaupan väriset kadut ja lukemattomat kolonialismin aikaiset kirkot ja rakennukset. Xalteva parkissa kannattaa käydä ja Iglesia de Mercedin huipulta on mahtavat näkymät kaupungin ylle. Chocomuseo on pieni mutta sympaattinen. Jos hautausmaista tykkää niin Cemeterio de Granadalla kannattaa ehdottomasti pyörähtää. 

Ruoka: Parque centralin eteläisellä laidalla oleva jäätelöbaari on must-kohde kaikille jäätelöstä tykkääville ja laihalla lompakolla matkaaville.

Liikenneyhteydet: Pohjoisesta tullessa Granadaan pääsee paikallisbusseilla Managuan kautta tai turistibusseilla suoraan Leonista. Käytännössä kaikki etelästä tulevat bussit pysähtyvät Granadassa matkalla Managuaan. Turistikuljetukset mahdollisia myös Costa Ricasta ainakin San Josesta ja Liberiasta. Granadasta on myös satunnaisia lauttayhteyksiä Ometepelle.