tag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post9083409670856414894..comments2023-04-18T14:43:23.006+01:00Comments on Wanderwall: tarinoita maailmalta: Pre-university depressionJasmin http://www.blogger.com/profile/03612443952780887511noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-86617992155633302672015-07-23T14:21:56.945+01:002015-07-23T14:21:56.945+01:00Enpä oo minäkään tähän vastannu yhtään sen aikasem...Enpä oo minäkään tähän vastannu yhtään sen aikasemmin! :D <br /><br />En mä missään nimessä luovuttamassa enne lähtöä ole. Kyllä mä sinne vuodeksi vähintään lähden ja katsotaan sitten miltä tuntuu. Maailma ei tosiaan lähde pakoon ja seuraavan kerran kun sinne lähdetään mennään taas vähän viisaampana - olipa se sitte ensi kesänä tai joskus neljän vuoden päästä.<br /><br />Mun tutkinnolla ei oo Suomessa todellakaan töitä jollen halua loppuiäkseni istumaan toimistoon neljän seinän sisälle mikä ei ole suunnitelmissa. Tutkimustyötä tehdäkseni mun on taas pakko lähteä Euroopan ulkopuolelle mikä passaa kyllä hyvin! Mua vielä vähän arveluttaa toi opiskeluvaihto - toisaalta tekis niiiin älyttömästi mieli lähteä, mutta toisaalta taas vain vuosi jossain tuntuu niin lyhyeltä ajalta! Eli saa nähdä :) Mulla on onneksi mahdollisuus lähteä jo heti kakkosella vaihtoon, että siinä mielessä mun odotus ei tule olemaan kauhean pitkä! Joskin mun tutkinto on sen neljä vuotta... Jasmin https://www.blogger.com/profile/03612443952780887511noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-9258220858149681602015-07-16T23:38:27.724+01:002015-07-16T23:38:27.724+01:00Viimein sain vastattua sun kommenttiin minkä pisti...Viimein sain vastattua sun kommenttiin minkä pistit mun blogiin (hävettävän myöhässä :D) ja nyt on pakko kommentoida tähän, vaikka en oo viime aikoina jaksanut keskittyä blogimaailmaan. Luulen että se on se kun kerran on päässyt liikkeelle niin on vaikeaa pysähtyä enää. Mutta toisaalta, voit lähteä maailmalle muutaman kuukauden päästä jos se tuntuu oikealta, ja ainakin oot kokeillut sit! :)<br /><br />Vaikka odottaahan maailma yhtä avoinna vielä neljänkin vuoden päästä ja oisit kasvanut opiskeluaikana, tietysti eri lailla kun jossain toisessa osassa maailmaa. Ihminen ei oo koskaan valmis, kaikki vaiheet ja valinnat elämässä muovaa meitä ihan viimeiseen päivään asti.<br /><br />Ite oon hyvillä mielin lähdössä opiskelemaan, kun ala on niin oma ettei voi käsittää, vaikkei työllisyystilanne media-alalla oo niin hehkeän näköinen Suomessa. Sen takia onkin onni että mun suunnitelmissa ei ole ikinä ollut jäädä loppuiäkseni Suomeen. :D Eli sitä suuremmalla syyllä voi lähteä ulkomaille! Opiskeluvaihto ainakin on ihan varma juttu, jos multa kysytään. Tiedän kuitenkin että kaukokaipuu iskee jossain vaiheessa (Luxiin nyt on ollut ikävä takasin koko ajan), arvelisin että viimeistään tossa syksyllä kun mieliala synkkenee päivien kanssa samaan tahtiin.. Eihän pari-kolme vuotta aloillaan oo ihan mahdoton juttu, luulisin.Emilia / Several Miles From The Sunhttps://www.blogger.com/profile/06592915235050578791noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-69223072931787762632015-07-16T10:31:13.278+01:002015-07-16T10:31:13.278+01:00Mä oon huomannu et on tosi vaikeeta pallotella kau...Mä oon huomannu et on tosi vaikeeta pallotella kaukokaipuun ja aloillaan olemisen välillä. Joka kerta kun mä oon Suomessa mä en halua mitään muuta kun lähteä pois takaisin reissaamaan, mutta toisaalta joskus kun mä oon pidemmän aikaa yksin matkalla mulle tulee olo että olispa joku paikka minne olis vaan ihana mennä takasin. Sellanen mistä ei olis tarvetta lähteä heti palattua.<br /><br />Mun on tosi vaikeeta suhteuttaa innostusta uusista jutuista (opiskelusta, kavereista ja societyista) siihen miten hauskaa mulla vois ola jossain muualla. Kyllä mä haluun noi asiat kokea ja uskon että mulla on hauskaakin Skotlannissa, mut mietityttää just että mitähän sen alun innostuksen jälkeen käy. Mutta oikeessa oot kokeilemaan mä ainakin lähden :)<br /><br />Tsemppiä hei sullekin, toivottavasti sä pääset ensi kesänä reissuun!Jasmin https://www.blogger.com/profile/03612443952780887511noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-90151230644447829412015-07-16T10:14:37.065+01:002015-07-16T10:14:37.065+01:00Kyllä mä sinne vuodeksi lähdin kävi miten kävi! Jo...Kyllä mä sinne vuodeksi lähdin kävi miten kävi! Jos se on hirveetä kuraa (mitä en kuitenkaan jaksa uskoa) ni pääseehän sieltä pois sit myöhemmin ja sekin on sit koettu.<br /><br />Onhan siellä onneksi vanhempaakin porukkaa joukossa. Ihan jopa reippaasti mua vanhempaa mut enemmistö on luonnollisesti tota 17-18 -vuotiasta, jotka alottaa opiskelut heti high schoolin jälkeen. Mut toisaalta sitte taas Aberdeen on älyttömän kansainvälinen ja suurin osa ulkomailta tulevista tyypeistä on sit lähempänä mun ikää! Ja mun asuinkäytävällä näyttäis olevan vanhempaa porukkaa ihan näin yleisesti ottaen kun pystyttiin hakemaan asuntoja heti kun haut aukes eikä vasta sitten kun saatiin tietää loppukokeitten arvosanat (millä siis haetaan briteissä kouluihin) :) Ehkei mulla niin huonosti mene!Jasmin https://www.blogger.com/profile/03612443952780887511noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-82618405937722193942015-07-16T10:06:28.410+01:002015-07-16T10:06:28.410+01:00Mä en oo koskaan asunut asuntoloissa et onhan se s...Mä en oo koskaan asunut asuntoloissa et onhan se siinä mielessä ihan jännä kokemus ja vuotta kauempaa ei munkaan asuntolaelämä kestä, mut kiva silti kuunnella kaikkien kauhutarinoita jokaöisistä palohälytyksistä ja viikon mittasista bileistä joiden aikana ykskään ihminen asuntolassa ei saa nukuttua. Oon kyllä tosi onnellinen että pelasin varman päälle sen suhteen että en menny noihin kimppakämppiin vaan hankin huoneeni käytävältä, että oli minkälaista porukkaa tahansa niin niitä pääsee ainakin vähän pakoon!<br /><br />Jep pakkohan sitä on kokeilemaan lähteä. Oon ollu niin negatiivinen nyt viime aikoina et voisin jopa yllättyy positiivisesti ton kaupungin menosta :DJasmin https://www.blogger.com/profile/03612443952780887511noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-12185642250892365942015-07-15T11:23:59.654+01:002015-07-15T11:23:59.654+01:00Mä muutin oman au pair -vuoteni jälkeen Suomeen ja...Mä muutin oman au pair -vuoteni jälkeen Suomeen ja aloitin opiskelut Turussa. Olin tosi innoissani, sillä ala tuntui just sitä miltä halusinkin ja odotin uusiin ihmisiin tutustumista ja opiskelijaelämää. Enkä oo kyllä ollut pettynyt, rakastan Turkua ja mun pienenpientä yksiötäni ja uusia ihania kavereita ja jopa niitä aamuluentoja, kun ei millään jaksaisi raahautua koululle. Kuitenkin, en mä voi sanoa etteikö se au pair -vuosi aina välillä kolkuttelisi jossain mielen perukoilla - eka puoli vuotta täällä meni niin innoissaan kaikesta uudesta, etten ees ajatellut asiaa, mutta nyt keväällä ja varsinkin kesällä musta vaan tuntuu että tää paikallaan oleminen riittäis. Oon tosi onnellinen täällä, mutta silti musta tuntuu että jotain puuttuu. Mun oli nyt kesällä tarkoitus lähteä pidempään reissuun, mutta rahat oli niin lopussa että pakko oli mennä kesäksi töihin. Ja vaikka mun työpaikka on kiva ja työkaverit kivoja niin silti mulla on vaan jotenkin tyhjä olo tästäkin kesästä. Joo, saan rahaa ja työkokemusta, mutta mitä ne on siihen verrattuna kun voisi kokea hienoja juttuja jossain ihan muualla? Ja mun uudet yliopistokaverit on ihan huippuja, mutta ei ne ymmärrä tätä mun kaukokaipuuta. Sitä, etten mä halua siksi pois Suomesta koska se on kamala paikka (koska se ei oo, mä rakastan Suomea), mutta tää liian kauan paikallaan pysyminen vaan ahdistaa. Eli vaikka mä en oo todellakaan reissannut välivuoteni aikana yhtä paljon mitä sä, pysyin ihan Euroopan rajojen sisällä, kaipasin Suomea, olin tosi onnellinen palatessani tänne ja lähes kiljuin riemusta kun sain opiskelupaikan, ymmärrän ainakin jotenkin miltä tuntuu kun pitää yhtäkkiä asettua johonkin. Se on vaikeeta, kun on tottunut siihen että joka päivä on uusia kokemuksia, uusia hienoja paikkoja ja uusia mielenkiintoisia ihmisiä, ja yhtäkkiä se arki onkin vain kaupassa käymistä, luennolla istumista ja niitä samoja naamoja opiskelubileissä viikosta toiseen.<br /><br />Sanoisin, että anna yliopistolle mahdollisuus. Et voi ikinä tietää, kehen sä siellä tutustut, mitä koet ja jos siitä tuleekin hieno kokemus. Tai sitten kyllästyt puolen vuoden jälkeen ja lähdet maailmalle, mutta ainakin oot sitten kokeillut. Tsemppiä! :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-88937945655838134132015-07-14T19:03:29.819+01:002015-07-14T19:03:29.819+01:00Minä sanoisin, että lähde ja kokeile. Jos ei oleka...Minä sanoisin, että lähde ja kokeile. Jos ei olekaan sun juttu, niin sitten ei ole, mutta etukäteen sitä ei tiedä. Tuolla sulla on kuitenkin hyvä mahdollisuus tutkia Skotlantia ja lähellä olevia mestoja, ja niissä varmaan riittää toviksi tutkittavaa, vaikka se oma asuinpaikka ei hehkein olisikaan. <br /><br />En oikeasti tiedä Skotlannin yliopistosta mitään, mutta kun itse hain tuossa 24 vuotiaana ammattikorkeaan, niin olin paiseissa kun pääsykokeessa oli jotain ihan lapsia ja olin jo varma, että jos pääsen sisään, niin olen siellä sitten vanhana tätinä 18 vuotiaiden kanssa. No, yllätys oli kova, kun totesin, että meidän ryhmän keski-ikä on melko korkea :D En ole vanhin, vaan minua vanhempia on useita. Ehkä sinullakin käy munkki sen asian suhteen.Katrihttps://www.blogger.com/profile/09413849631382883260noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-18274013279499599412015-07-14T16:35:24.034+01:002015-07-14T16:35:24.034+01:00Voin niin yhtyä fiiliksiin tosta asuntola-asiasta,...Voin niin yhtyä fiiliksiin tosta asuntola-asiasta, kun on jo tottunu asumaan omillaan ja näkemään maailmaa, ei kuulosta kovin houkuttelevalta, että kämppiksenä on suoraan kotoo muuttanu joka ei oo vielä sitä itsenäistymistä kokenu. Siis hauskaa aikaahan se on, ei siinä, mutta omalla kohalla se on jo elettyä elämää. Mun aika asuntolassa ei oo niin pitkä, joten meen sillä mentaliteetillä, että se on vaan väliaikaista ja tavallaan mielenkiintosta nähä millasta se asuntola-elämä oikeestaan on, Suomessa en lähtis samaan hommaan todellakaan enää. :D<br /><br />Mutta nää sun pohdinnat on kuitenkin varmaan aika yleisiä, mistä sitä oikeestaan ikinä voi tietää mikä se oikee vaihtoehto on ennenkö kokeilee! :)Juliahttps://www.blogger.com/profile/17896271202054555303noreply@blogger.com