tag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post6190063911448553553..comments2023-04-18T14:43:23.006+01:00Comments on Wanderwall: tarinoita maailmalta: Kulttuurishokki ja Suomessa olemisen vaikeusJasmin http://www.blogger.com/profile/03612443952780887511noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-85036352999784271752015-12-16T18:11:10.303+00:002015-12-16T18:11:10.303+00:00Kiva että löysit juttuja joihin pystyit samaistuma...Kiva että löysit juttuja joihin pystyit samaistumaan! Mä tulin lukaisseekseeni tän tekstin läpi uudestaan ja mieleen palasi kyllä elävästi muistot siitä Suomessa eletystä ajasta kun olisi vain halunnut olla missä tahansa muualla. Tän tekstin kirjoittamisen jälkeen on tapahtunut ihan huimasti asioita ja mä oon onneksi löytänyt muita asiota ja paikkoja Kiinan ohelle jotka saa mut tuntemaan olevani samalla tapaa kotona - ehkä jopa vielä enemmän!<br /><br />Kiva kuulla että sä löysit paikan jossa sulla on noin hyvä olla ja vielä perheen jonka luokse oot lähdössä takas! :) Jasmin https://www.blogger.com/profile/03612443952780887511noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-40958109085143248042015-12-16T03:14:40.336+00:002015-12-16T03:14:40.336+00:00Pystyin samaistumaan joka ikiseen asiaan. Olin Sak...Pystyin samaistumaan joka ikiseen asiaan. Olin Saksassa vaan 3kk au pairina ja sen jälkeen oon ollu Suomessa jo 4kk, mut silti mulla meni kauan sopeutua Suomeen. En tiiä oonko vielkää täysin sopeutunu, koska oon menos samaan kaupunkiin ja jopa samaan perheeseen ens syksynä. Lasken edelleen vaan päiviä, et pääsen takas kotiin.<br /><br />Tuntuu niin oudolta, miten voi olla näin ikävä yhtä paikkaa ja ihmisiä. Saksassa en oikeestaan ikävöiny Suomee, mut täällä ikävöin koko ajan Saksaa. No en enää koko aikaa, mut kaikki asiat muistuttaa Saksasta. Etin edelleen au pair blogeja ja tekstejä, joihin samaistua. Tälläst tekstii, minkä sä kirjotit, en oo nähny aiemmin. Kukaan ei oo kirjottanu näin mun silmin siitä, miten vaikeeta on sopeutua Suomeen. Sitä vaa rakastuu toiseen maahan ja paikkaan ja haluais päästä takas mahdollisimman pian. En ois uskonu, et mulle kävis näin.kakstuhattakymmenenluvullahttps://www.blogger.com/profile/09982102609425669476noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-66219321237992174192014-09-26T10:12:51.217+01:002014-09-26T10:12:51.217+01:00Toi auttais varmaan ihan hurjasti jos pystyis vaan...Toi auttais varmaan ihan hurjasti jos pystyis vaan hyväksymään sen, että päämäärään ei niin nopeasti pääse, mutta mun kohdalla se ei oikein onnistu käytännön syistä. Ens vuonna olis tarkotus alottaa yliopisto ja olla kesäksi takasin Suomessa. Töihin jos meinasin Kiinaan lähteä niin mitään ohjelmia tai sopimuksia on tosi heikosti tarjolla alle puoleksi vuodeksi (ellei ne oo just sarjassa maksa 2000 kahdesta viikosta vapaahetoistyössä tyyppisiä hommeleita) eli ennen joulukuuta pitäis päästä lähtemään...<br /><br />Ylimääränen aika on nyt aika radikaalisti mulla vähentynyt, mutta kielenopiskelu on kyllä yks asia mille pistän tai yritän pistää ihan kunnolla painoa. Onpahan elämää helpompaa sitten kun siellä on takaisin kun paremmin pystyy kommunikoimaan :)<br /><br />Tsemppiä sullekin tavoitteiden saavuttamiseen!Jasmin https://www.blogger.com/profile/03612443952780887511noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-64420859686416258752014-09-26T10:07:32.246+01:002014-09-26T10:07:32.246+01:00Toi on just niin hirveetä! Miljona asiaa joiden pi...Toi on just niin hirveetä! Miljona asiaa joiden pitää vaan mennä putkeen että tavotteeseen päästään ja kun niidne putkeen menemiseen ei itse voi täysillä vaikuttaa niin minkäs teet. Koskaan ei tiedä saako töitä ja säästettyä, sä et tiedä osaatko kieltä ja mä en tiedä onnistuuko viisumit mitenkään... Kiva että joku pystyy samaistumaan mutta toisaalta taas ihan hirveetä koska näiden asioiden kanssa ei todellakaan oo kiva painia!<br /><br />Mulla olis ykkössuunnitelmana töihin/työharjotteluun/muuhun vastaavaan mennä, mutta kattoo nyt miten saa järjestettyä ilman mitään tutkintoja ymv. Kakkosvaihtoehto olis sitte mennä lukukaudeksi opiskelemaan Kiinaa, mutta se vaatii suhteellisen ison rahallisen panoksen (1000-1500€ pelkkä lukukausimaksu...) että jos rahaa ei ala taivaasta tipahtelemaan niin heikolta näyttää. Ja siinä on sit huonona puolena se, että lukukausi alkaa vasta ens vuoden puolella eikä ihan oikeesti huvittais olla Suomessa niin pitkään.<br /><br />Mut tsemppiä sulle ja sun suunnitelmille! Mulla on pari kaveria Berliinissä opiskelemassa ja on kuulema ihan mahtava paikka :)Jasmin https://www.blogger.com/profile/03612443952780887511noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-52438802587514919192014-09-26T09:56:57.111+01:002014-09-26T09:56:57.111+01:00ei tää muuten olis aikarajallisesti välttämättä ni...ei tää muuten olis aikarajallisesti välttämättä niin vaikeeta, mutta mä lähen yliopistoon mitä todennäkösimmin ens vuonna ja mun pitäis olla kesäksi takasin Suomessa. Homma menee vaikeeksi sen suhteen että duunia on mahdoton löytää alle puolen vuoden sopimuksella eli ennen joulukuuta olis _pakko lähteä jos Kiinaan mielii. Mutta joo toivotaan että kaikki lähtis nyt menemään suunnitelmien mukaan ja sinne tavotteeseen päästäisiin:) Jasmin https://www.blogger.com/profile/03612443952780887511noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-37602724776303582072014-09-22T07:01:47.384+01:002014-09-22T07:01:47.384+01:00Mulle kävi vähän samoin. Suunnitelmat ei toteutunu...Mulle kävi vähän samoin. Suunnitelmat ei toteutunut ja kaikki näytti niin toivottomalta että melkein luovutin. Tärkeintä on tietää mitä haluaa, ei asettaa sille aikarajaa. Oon varma että pääset takaisin ja silloin ymmärrät miksei se voinut tapahtua yhtään aijemmin. Mulle kävi hyvin, lopulta tulin onnellisemmaks kuin koskaab ja sain enemmän kuin olin halunnut! Peppihttps://www.blogger.com/profile/07421335854474477144noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-30204343613751641432014-09-21T20:51:29.190+01:002014-09-21T20:51:29.190+01:00Just tota mä pelkään kaikkein eniten siinä, kun pi...Just tota mä pelkään kaikkein eniten siinä, kun pitää palata tän vuoden jälkeen Suomeen. Että mun suunnitelmat Saksaan paluusta ei toteudu. Ehkä en saakaan töitä Suomessa, jotta voisin alkaa säästää rahaa. Ehkä mun kielitaito ei tän vuoden jälkeen ole vielä tarpeeksi hyvä, jotta voisin opiskella täällä Berliinissä. Ehkä jämähdän taas sinne Suomeen, missä ihmisille puhuminen oli vaikeaa. <br /><br />Onneks mulla on vielä aikaa miettiä ja olla vaan. Onko sulla suunnitelmia, mitä aiot tehdä Kiinassa jos/kun sinne meet takaisin? :) <br /><br />t. Aupair BerliinistäLaurahttps://www.blogger.com/profile/00237119180582542773noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913471413585892004.post-57441373208017807862014-09-21T20:35:13.301+01:002014-09-21T20:35:13.301+01:00Tiedän ton tunteen, kun on asiat mietittynä valmii...Tiedän ton tunteen, kun on asiat mietittynä valmiiksi päässä, mutta sitten todellisuus pistää kapuloita rattaisiin. Ja tottakai se masentaa, kun tuntuu että asiat ei etene eikä pääse pois huonosta tilanteestaan, mutta ainakin mun kohdalla auttoi se tosiasia, että hyväksyin, että en pääse mun päämäärään niin nopeasti kuin haluaisin. Pääsen kyllä sinne, sillä olen sen päättänyt, mutta en niin nopeasti kuin olin ajatellut. Kun tämän asian oikeasti hyväksyi, ei tullut enää samanlaista ahdistusta ajasta ja siitä kuinka se liikkui niin hitaasti. Pystyi keskittymään nykyhetkeen ja tekemään parhaansa -- mulla auttoi nimittäin se, kun pysähdyin ja ajattelin, "ok joudunkin jäämään tähän mun elämäntilanteeseen pitemmäks aikaa kuin oli tarkotus, mitä kehittävää voisin tehdä tällä ylimääräsellä ajalla?". Ja paljon kehitettäviä asioita löytyi, esim. se olennaisin, kielessä oppiminen paljon paremmaksi :) Vielä on päämäärä edessä päin, mutta olen paljon lähempänä sitä kuin puoli vuotta sitten. Tsemppiä sulle sun päämäärän saavuttamiseen!Anonymousnoreply@blogger.com