perjantai 30. joulukuuta 2016

Tarinoita Espanjasta, tarinoita maailmalta

Olen vaeltanut kuluneen viikon aikana lähes 50 kilometriä Espanjan kansallis- ja luonnonpuistojen halki. Olen istunut rannalla auringonlaskun oranssissa valossa lukemassa kaikkia niitä kirjoja, joita en kuluneiden vuosien aikana ole ehtinyt lukemaan. Olen kurkistellut rotkoihin, vieraillut luolastoissa, eksynyt erämaahan, kiertänyt linnakkeita, muinaisia kylpylöitä ja vanhoja kaupunkeja sekä vain pysähtynyt seuraamaan kaikkea sitä elämää ympärilläni. Mutta ennen kaikkea olen tavannut ihmisiä. Hurjan määrän kauniita ihmisiä, jotka on koskettaneet ja inspiroineet. 

Kohtaan vaelluspolulla venezuelalaisen miehen. Se kertoo mulle vuosikymmenien takaisesta Venezuelasta, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Mies kertoo pienen pienistä paratiisisaarista, joille saattoi aikanaan kahlata kahlata rannikolta ja joilla saatettiin viettää viikkoja luonnon ehdoilla eläen. Mies kertoo mulle Caracasia ymparöivien vuorien yli kulkevasta moottoritiestä joka oltiin tapana sulkea joka sunnuntai, jotta koko kaupunki voisi lähteä sinne viettämään aikaa. Venezuela on miehelle kaunein paikka maailman päällä, mutta siitä on yli neljä vuotta kun mies viimeisen kerran vieraili Venezuelassa. Miehen veli kidnapattiin, kaikki miehen tuntemat ihmiset lähtivät, eikä mahdollisuutta palata ole tullut. On liian vaarallista.

Sillä miehellä oli niin kaunis aksentti, etten voi olla kysymättä mistä se oli kotoisin. Walesin rajoilta. Siellä se ei tosin enää elänyt. Se oli muuttanut Kreikkaan tekemään vapaaehtoistyötä pakolaisten kanssa. Se kertoo mulle tarinoita leireiltä. Ihmisistä, jotka on menettäneet kaiken identiteettiään myöten. Leirien valtarakenteista, siitä miten valkoinen ihminen on yhä kaiken yläpuolella. Se walesilainen mies puhuu mulle myötätunnosta, välittämisestä ja yhteydestä maailmaan. Siitä miten kaunista on lähteä kulkemaan omia polkujaan.

Mietin sita ruotsalaista poikaa, joka muutti ensin Meksikoon ja sitten Espanjaan kirjoittaakseen kirjan. Sitä hollantilaista naista joka teki maailman parasta pinaatticurrya ja joka kehotti hyväksymään kaiken mitä elämä heittää vastaan, koska kaikesta selviää. Mietin sita israelilaista poikaa jonka takapihalla kasvaa avokadoja ja manteleita ja joka suunnittelee kiipeävänsä ensi vuonna Annapurnan huipulle. Kaikilla näillä ihmisillä on niin monta tarinaa kerrottavana.

Ei kukaan koskaan kertonut, että Espanja voisi olla muutakin kuin aurinkorantoja. Ei kukaan koskaan kertonut, että voisin Espanjassa kokea sekä kesän, syksyn etta talven. Että luonto täällä olisi niin huikean kaunista. Että se olisi niin hurmaavan monipuolinen että se veisi multa jalat alta ensimmäisen viikon aikana. Anteeksi Espanja. Ja kiitos minulle itselleni siitä että annoin Espanjalle mahdollisuuden ennakkoluuloistani huolimatta.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Reissuvuosi 2016

Vuosi lähestyy loppuaan ja se tarkoittaa että on aika käydä läpi kuluneen vuoden seikkailut!

Reissusaldo on aika huikea vaikkei se vedäkään vertoja viime vuodelle. Tänä vuonna oon ollut reissussa yhteensä 150 päivää eli about viisi kuukautta! Käytännössä kaikki yliopiston lomat on siis kuluneet reissussa. Maita on kertynyt laskutavasta riippuen yhdeksän tai kymmenen kappaletta joista suurin osa on ollut mulle uusia tuttavuuksia. Oon päässyt vierailemaan ensimmäistä kertaa niin lattareissa kuin pohjois-Amerikassakin ja sen lisäksi oon tutustunut pariin uuteen Euroopan maahan ja harrastanut suhteellisen paljon kotimaanmatkailua elikkä Brittien kiertämistä!




Tammikuu ja samalla vuosi 2016 starttasi Lontoossa missä hengailin vuoden ensimmäiset viikot. Lontoon ohella tutuiksi tulivat myös mm. St Albans. Sanotaan että ruoho on aina vihreää aidan toisella puolen, mutta kyllä mä vaan tykkään Englannista niin hurjasti! Onnea ovat Englannissa asuvat ystävät.




En ehtinyt viettää Skoltannissa kuin pari viikkoa ennen kuin lähdin helmikuussa viideksi päiväksi Pariisiin. 24 tuntia kestänyt bussimatka Aberdeenista Ranskaan oli tuskaa, mutta rakastuin Pariisiin ensisilmäyksellä ja siitä tuli nopeasti yksi mun lempikaupungeista Euroopassa. Rakastuin keskustan kauniisiin taloihin, Versaillesin palatsiin ja bongailin hylättyjä kartanoita Goussainvillessa. Helmikuussa pysähdyin myös Lontoossa.




Maaliskuu vierähti Aberdeenissa, mutta huhtikuun alussa oli jälleen aika suunnata Englantiin. Lontoota tuli nähtyä jälleen kerran ja pääsin myös käymään Warner Brossin Harry Potter studioilla, joka oli ihan huikea kokemus. Tutuiksi tulivat myös Manchester ja Leeds, joista ensimmäisenä mainitun rosoiseen katukuvaan ihastuin suunnattomasti. Huikeasti katutaidetta ja kunnon hipsteri-vibat! Muistin myös jälleen Leedsin lähistöllä vaeltaessani miten paljon rakastan Brittien luontoa. Niin monipuolista ja kaunista.




Toukokuussa starttasi koko vuoden odotetuin reissu suuntana väli-Amerikka! Matkaan lähdettiin sekaisin fiiliksin, koska meidän oli alunperin tarkoitus lähteä etelä-Amerikkaan mun voitettua ilmaiset lentoliput kahdelle valitsemaani kohteeseen. Turkish Airlinesin kuitenkin kieltäydyttyä antamasta meille lippuja muualle kuin Yhdysvaltoihin jouduttiin lentämään Los Angelesin kautta. Inhosin Losia sydämeni pohjasta ja kolme päivää riitti vakuuttamaan mut siitä että Yhdysvaltoihin ei tarvitse tulevaisuudessa palata.




Kesäkuun alku pyörähti käyntiin Costa Ricassa missä vietettiin pari viikkoa. Tutustuttiin kaupunkielämään, uitiin vesiputouksissa, vierailtiin sademetsissä ja bongailtiin villieläimiä, mutta maa jätti valtavien turistimassojen takia aika ristiriitaiset fiilikset ja hävisi meidän silmissä heittämälle kaikille muille väli-Amerikan maille. Olin kuitenkin tosi iloinen että aloitettiin reissu nimenomaan Costa Ricasta, koska suunta oli ainoastaan parempaan päin!




Kesäkuun loppu kului Nicaraguan maisemissa. Nicaragua oli huikea! Kierrettiin kolme viikkoa vanhoja koloanialismin aikaisia kaupunkeja, ihmeteltiin menoa surffikylissä, kurkattiin aktiivisen tulivuoren kraateriin, otettiin rennosti tulivuorisaarella, käytiin surffaamassa, vierailtiin kiehuvilla mutakentillä ja käytiin harjoittamassa canyoningia näin muutaman aktiviteetin mainitakseni. Kärsittiin myös valtavista helteistä, koska mittarissa oli jatkuvasti yli 35 astetta.




Seuraavana vuorossa oli Guatemala, jossa vietettiin ensin heinäkuun alussa viikko ja sitten lopulta koko elokuu. aikaa kokonainen kuukausi. Guatemalasta tuli heittämällä mun lempimaa Kiinaan ohella. Kiivettiin lukuisille tulivuorille, käytiin useilla Maya-raunioilla, uitiin vesiputouksissa, seikkailtiin luolissa, käytiin melomassa, rentouduttiin Atitlanin rannalla, vierailtiin paikallisissa kylissä, uitiin Tyynessä valtameressä ja rakastuttiin Antiguaan. Guatemala on monipuolisin paikka missä oon koskaan vieraillut ja lähtisin takaisin koska tahansa.




Ennen paluuta Guatemalaan vietettiin kolmisen viikkoa Meksikossa. Meksiko oli ehdottomasti vuoden yllättäjä! Olin valmistautunut lähinnä valtaviin turistilaumojen valtaamiin aurinkorantoihin, mutta sen lisäksi Meksiko tarjosi huimat puitteet kaikenlaisille aktiviteeteille. Sukellettiin kilpikonnien kanssa, vierailtiin cenoteilla, seikkailtiin lukemattomilla Maya-raunioilla, käytiin veneretkellä kanjonissa, vierailtiin luolissa ja pyörittiin kolonialismin aikaisissa kaupungeissa.




Elokuun lopussa pysähdyttiin jälleen Los Angelesissa, siihen yhä rakastumatta. Vietin syyskuun alussa viikon Suomessa ja totesin samalla että tämän vuoden Suomi-reissut taisi jäädä kahteen viikkoon. Ehdin harrastaa kotimaanmatkailua sen verran että tein päiväretken Valkmusan kansallispuistoon ja kiersin Helsinkiä päivän verran. Vahva suositus Just Vegen pulled pork burgereille!




Syyskuussa oli edessä muutto takaisin Aberdeeniin. Muutin ihan huippukivaan kämppään ja huomasin elämän täällä olevan yhtäkkiä odotettua mieluisampaa. En mä Aberdeeniin vieläkään ihastunut, mutta totesin pystyväni elämään täällä. Syyskuun lopulla tein myös pienen reissun Englantiin ja vierailin mm. Oxfordissa joka osoittautui äärimmäisen kauniiksi ja inspiroivaksi kaupungiksi. Koska mennään uudestaan?




Loka- ja marraskuu kuluivat tiiviisti Skotlannissa. Onnistuin kuitenkin opiskelujen ohella tekemään vaellusretken Banchoryyn ja vierailemaan Edinburghissa. Skotlannin luonto lumoaa mut kerta toisensa jälkeen, mutta Edinburgh oli todellinen yllättäjä ja totesin että siellä pitää lähteä käymään vähintään kerran lukukaudessa.



Joulukuun lopulla suuntana oli kolmen viikon loma Andalucian auringossa. Lapsuuden Teneriffa-reissuja lukuunottamatta kyseessä oli ja on mun ensimmäinen kerta Espanjassa! Vaikka Espanja onkin aikamoinen turistirysä niin tähän mennessä vastassa on ollut vain äärettömän positiivisia yllätyksiä. Costa del Solin rannat, vaellukset huikeissa maisemissa ja historialliset kaupungit, mitä muuta voi ihminen lomalta toivoa? Kuva Pixabaysta.


Miltä teidän reissuvuosi on näyttänyt ja onko teillä jo suunnitelmia ensi vuodelle? Omat suunnitelmat näyttää aika heikoilta tammikuun jälkeen, mutta onpahan aikaa kiriä blogin kanssa jossei muuta!

Toivotan samalla kaikille blogin lukijoille hyvää joulua ja mahtavaa uuttavuotta, koska blogi tuskin tulee enää tämän vuoden aikana päivittymään. Kiitos ihan huikeasti kuluneesta vuodesta, siitä että luette kuukaudesta tai jopa vuodesta toiseen mun tarinoita ja jaksatte aina vaan kommentoida! Mun blogi olisi aika surkea ilmestys ilman teitä. Kiitos siis ja mahtavaa vuotta 2017 kaikille!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Somoto Canyon Canyoning, Nicaragua

Jos jatkatte viisi kilometriä yläjuoksuun löydätte itsenne Hondurasista, totesi paikallinen mies osoittaen läheisiä kukkuloita. Oltiin kävelty muutama kilometri Nicaraguan maaseudulla yläjuoksulla sijaitsevaa kanjoni-seikkailun alkupistettä. Meille canyoning tourin myynyt mies oli puhunut sujuvaa englantia, mutta oppaaksi lähtenyt mies puhui luonnollisesti ainoastaan espanjaa. Miestä huvittivat suurestu sekä mun olemattomat espanjantaitoni että kyvyttömyyteni erottaa tulivuoret tavallisista kukkuloista, mutta mä en jaksanut välittää. Oli ehtinyt vierähtää lähes puolitoista vuotta siitä kun olin ensimmäistä kertaa elämässäni törmännyt termiin canyoning ja laskeutunut köysien varassa vesiputouksia Vietnamissa. Mulla oli tarve kokea se kaikki uudestaan.




Kun kahlattiin kylmän virran vietäväksi mulle selvisi kuitenkin pian, että canyoning Somotossa olisi aivan jotain muuta kuin metrien korkuisia valkoisia vesimassoja. Kun heittäydyttiin virran matkaan ja lähdettiin kellumaan kymmenien metrien korkuuteen nousevien kallionseinämien välissä muistin taas miten pieneksi ihminen voi olonsa tuntea. Meidän opas singahteli kallionseinämältä toiselle esitellen nyrkin kokoisia kallionkoloissa pesiviä hämähäkkejä. Tuntui uskomattomalta että turismin määrän kasvusta huolimatta, me saatiin kokea se Somoto canyon jossa luonto on vielä säilynyt vahingoittumattomana ja jossa kallionseinämiä liian tarkasti tutkiva saattoi yhä bongailla seinämiltä hämähäkkien lisäksi myös käärmeitä.




Somoto oli uskomatonta luonnon kauneutta ja meitä hitaasti kuljettavia vesimassoja. Mutta se oli myös kymmenien metrien korkeuteen kohoavia kielekkeitä, joille huimapäisimmät kiipesivät hypätäkseen alla juoksevaan virtaan. Mä olen ihminen joka pelkää kuollakseen korkeita paikkoja, mutta samalla myös ihminen joka tiedostaa pelon turhuuden. Oon hypännyt kallioilta valtamerien kuohuihin ja katsellut maailmaa lintuperspektiivistä laskuvarjon varassa, mutta se pelottaa silti aina yhtä paljon. Ja silti sinne kalliolle on aina kiivettävä. Se hetki kun päästää irti maan- tai lentokoneen pinnasta tuntuu aina samalta vatsassa. Adrenaliini humahtaa kehon läpi aina samalla tavalla. Ja aina tuntuu yhtä hienolta koskettaa maata tai upota veden syleilyyn. Hyppäsin jälleen.

Jotta päivästä ei olisi tullut liian upea osuttiin paikalle tottakai samaan aikaa amerikkalaisten koululuokan kanssa. Reitin viimeisellä kolmanneksella kanjonin taika raukesi kun kurkku suorana kiljuvat teinit pärskivät vettä toistensa päälle ja jouduttiin yhtäkkiä odottamaan vuoroa ihan vain edeteksämme kanjonissa. Hetken päästä vastaan alkoi lipua myös kumirengasletkassa lilluvia turisteja ja alkoi tuntua siltä että olen takaisin Kiinassa. Niinhän sitä sanotaan että kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta jäi vähän kaduttamaan ettei jääty koluamaan kanjonia toiseksikin päiväksi.



Somoto Canyon vinkit 

Liikenneyhteydet: Somotoon pääsee helpoiten Leonista ottamalla bussin Esteliin ja vaihtamalla siellä Somotoon menevään bussiin. Bussimatka Esteliin kestää Leonista kolmisen tuntia ja matka Estelistä Somotoon kaksi. Somoto Canyonille kulkee päivittäin muutama paikallisbussi, mutta helpoiten sinne pääsee joko taksilla tai nappaamalla tourin heti bussiasemalta, jolloin bussi- tai taksimatka sisältyy retken hintaan. 
Majoitus: Jos kanjonilla haluaa viettää siellä useamman päivän kannattaa ehdottomasti yöpyä kanjonin luona järjestettävässä kotimajoituksessa, joka toimii myös retkien tukikohtana. Myös Somoton kaupungissa on tarjolla muutama majoitusvaihtoehto. Me yövyttiin Estelissä ja tehtiin sieltä käsin päiväretki Somotoon. 
Tour: Canyoning retket maksavat noin 20$/henkilö. Retki kestää kolmisen tuntia ja sisältää bussimatkan ja sisäänpääsyn kanjonille, oppaan, varusteet, venekuljetuksen  ja lounaan retken jälkeen. Tavarat voi jättää retken ajaksi lukolliseen tilaan. Kanjonille voi suunnata myös ilman opasta, mutta silloin kallioilta ei suositella hypittävän vaihtelevien vesimäärien vuoksi. Kanjonissa on myös eräässä kohdassa veden alle vetävä virtaus joka voi koitua kohtalokkaaksi jos sen sijainnista ei tiedä.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Kuinka turvallista on matkustaa väli-Amerikassa?

Yleisin kysymys mitä multa kysytään väli-Amerikkaan liittyen on ehdottomasti turvallisuus. Etsiessäni tietoa turvallisuudesta ennen omaa reissua sain huomata väli-Amerikan turvallisuustilanteen jakavan mielipiteitä. Jonkun mielestä koko väli-Amerikan läpi saattoi matkustaa huoletta, toinen taas varoitteli lähtemästä mihinkään Costa Ricaa pidemmälle runsaan rikollisuuden takia. Aika heikoin eväin lähdettiin siis matkaan, mutta mä voin näin reissun jälkeen todeta että turhaa stressasin etukäteen ja omien kokemusten perusteella en näe mitään ongelmaa väli-Amerikassa matkaamisen kanssa!

Koska turvallisuus on älyttömän suhteellista, lienee syytä näkökulmasta turvallisuuteen tätä tekstiä on kirjoitettu. Mä en lähtökohtaisesti ihan vähästä hätkähdä eikä mulla ei ole koskaan tullut mieleenkään että mun sukupuoli voisi määrittää sitä minne voin matkustaa. Oon reissannut viime vuosien aikana kolmella mantereella turistikohteissa ja niiden ulkopuolella, yksin ja yhdessä - joskin useimmiten yksin - enkä osaa nimetä yhtäkään tilannetta joka olisi oikeasti pelottanut tai häirinnyt mun mielenrauhaa niin paljon että jostain paikasta olisi jäänyt negatiivinen kuva.



Millainen turvallisuustilanne Väli-Amerikassa on?

Väli-amerikka on tilastollisesti turvattomin paikka, jossa olen tähän mennessä elämääni matkannut. Turvattomuus ja rikollisuuen suuri määrä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei väli-Amerikkaan voisi matkustaa tai että koko ajan pitäisi olla varuillaan. Järjenkäyttö on yhtä tärkeitä kuin missä tahansa muuallakin ja loppupeleissä omaan turvallisuuteen voi vaikuttaa hyvin paljon omalla käytöksellään ja matkakohdevalinnoillaan.

Tunnustan että mua pelotti väli-Amerikan reissulla enemmän kuin milläkään muulla matkalla, mutta näin jälkikäteen uskon median ruokkineen pelkojani aikalailla. Sen, että Hondurasista löytyy useampia maailman vaarallisimmiksi nimettyjä kaupunkeja ja sekä huume- että jengiväkivalta ovat vakavia ongelmia sekä Hondurasissa, El Salvadorissa, Guatemalassa ja osassa Meksikoa, ei kuitenkaan loppupeleissä tarvitse vaikuttaa omaan matkaan.

Se että ongelmia esiintyy ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä että turvallisuustilanne koko maassa olisi huono. Kaikki edellä mainitut huume- ja väkivaltarikoksista kärsivät maat on niputettu ulkoministeriön matkustustiedotteen alle nimikkeellä noudatettava erityistä varovaisuutta. Kuitenkaan esimerkiksi pohjois-Meksiko ja Yucatan eivät ole millään tavalla vertailukelpoisia turvallisuuden suhteen ja sekä El Salvadorista että Hondurasista löytyy useita suosittuja reppureissu- ja loma-kohteita!



Costa Rica ja Nicaragua

Costa Rica on turistikohde isolla T:llä. Se näkyy myös turvallisuudessa enkä koskaan kokenut olevani minkäänlaisessa vaarassa. Nicaragua on vähemmän kehittynyt kuin Costa Rica, mutta suurilta osin myös hyvin turvallinen matkustaa. Muun väli-Amerikan tapaan suurkaupunkeja kannattaa vältellä ja joistain turistikohteista kuten Leonista löytyy hämärämpiä naapurustoja, mutta muutoin en näe Nicaraguassa tai Costa Ricassa mitään turvallisuusriskejä. Sekä Nicaragua että Costa Rica on ulkoministeriön puolesta rankattu kategoriaan "noudatettava tavanomaista varovaisuutta". Samasta kategoriasta löytyvät mm. Saksa ja Ruotsi.

El Salvador ja Honduras

Me ohitettiin Honduras ja El Salvador kokonaan puhtaasti siitä syystä, ettei tavattu Costa Ricassa tai Nicaraguassa ketään joka olisi pysähtynyt kyseisissä maissa ja oletettiin näin ollen automaattisesti, että turvallisuustilanne on niin heikko ettei sinne kannata lähteä pyörimään. Ulkoministeriö on todennut sekä Honduraksen että El Salvadorin kohteeksi jossa tulee noudattaa erityistä varovaisuutta. Sekä Hondurasissa että El Salvadorissa on kuitenkin paljon kohteita joissa vierailu on tehty turisteille turvalliseksi kuten meillekin myöhemmin selvisi. Hondurasin Bay Islandit ovat huikean suosittu turistikohde ja El Salvadorin rannikko on täynnä turisteille rakennettuja surffikyliä jotka on rajattu valtavin aidoin ja aseistetuin miehin turret piilossa ulkomaailmalta.

En ole henkilökohtaisesti koskaan tavannut ketään joka näiden mestojen ulkopuolella olisi maita lähtenyt tutkimaan, mutta aina löytyy joku tutun tuttu joka on matkannut ympäri El Salvadoria paikallisbusseilla ilman mitään ongelmia. On siis aika paha lähteä sanomaan mikä tilanne maissa oikeasti on ja kuinka vaarallista turistien olisi loppupeleissä niitä lähteä vapaammin kiertämään.



Guatemala

Guatemala oli mun lempimaa väli-Amerikassa eikä mulle koskaan käynyt edes mielessä että siellä matkustaminen voisi olla turvallisuusriski. Guatemala on suosittu reppureissu-kohde ja osa maasta, esimerkiksi Antigua ja Flores ovat myös amerikkalaisten perheiden suuressa suosiossa. Suurimmissa turistikohteissa vartijat ja turistipoliisit partioivat yötä päivää ja monessa Guatemalan kohteessa pystyi myös huoletta liikkua pimeän aikaan vaikka yleensä välttelinkin pimeällä liikkumista.

Ulkoministeriö puolesta Guatemala on kuitenkin rankattu kategoriaan "noudatettava erityistä varovaisuutta", mikä rehellisesti sanottuna tuli mulle yllätyksenä. Bussien ryöstöt ovat tottakai yleisiä, ylämailla on oman ymmärrykseni mukaan yhä levottomuuksia ja maan kohdalla puhutaan usein myös vakavasta huume- ja jengirikollisuudesta, mutta mikään edellämainituista ei vaikuttanut omaan matkantekooni millään tasolla ja suosittelisin Guatemalaa lämpimästi ihan kenelle tahansa. Pientä taustatutkimusta tekemällä ja turistireiteillä pysyttelemällä pystyy helposti pitämään itsensä turvassa.

Meksiko (Chiapas, Yucatan, Quintana Roo)

Meksiko on turvallisuuden suhteen todella jakautunut maa. Yucatanin niemimaa on niin turistoitunut etten osaa edes kuvitella miten joku voisi tuntea olonsa siellä uhatuksi. Suurkaupungeissa täytyy tottakai noudattaa samanlaista varovaisuutta kuin missä tahansa muuallakin, mutta väittäisin Quintana Roon ja Yucatanin olevan turvallisia reissata kenelle tahansa.

Chiapas kuuluu ulkoministeriön luokitusten mukaan niihin Meksikon alueisiin, jossa tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta. Mä en kuitenkaan kokenut Chiapasissa matkustamista yhtään sen ongelmallisemmaksi tai vaarallisemmaksi kuin Nicaraguassa ja Costa Ricassa matkaamista. San Christobal oli itse asiassa yksi harvoja väli-Amerikan kaupunkeja jossa käytiin iltaisin ulkona ja missä kaikki alueet joilla käveltiin tuntui turistin näkökulmasta turvallisilta. Pientä San Christobalin läheisessä kylässä sattunutta välikohtausta lukuunottamatta ei tunnettu oloamme koskaan uhatuksi.

Chiapasiin matkatessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä että alueella esiintyy toisinaan vielä vuosikymmeniä vallankumouksen jälkeen poliittista liikehdintää. Esimerkiksi kaksi viikkoa ennen Meksikoon saapumista koko Guatemalan ja Meksikon välinen raja oli suljettu chiapasilais-opettajien järjestämien mielenosoitusten vuoksi. Turvallisuuteen rajojen sulkeminen ei vaikuta, mutta matkantekoa se voi vaikeuttaa suuresti.




Millaisia vaaratilanteita kohtasin matkalla?

Chiapasissa päädyttiin vahingossa täysissä hyökkäys- ja puolustusvalmiuksissa olevien poliisijoukkojen keskelle. Oltiin välttämättä haluttu päästä tutustumaan San Christobalin lähellä oleviin pikkukyliin ja löydettiin lopulta itsemme läheisen kylän pääaukiolta, joka oli saarrettu rynnäkkökilvin ja massiivisten kiväärien aseistetuin poliisein. Aukiolla oli rekkalasteittain poliiseja ja taksikuskin pelästynyt ilme sekä "muchos problemas" -toteamus riitti vakuuttamaan meidät siitä että nyt ei oltu oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siinä vaiheessa kun tajuttiin poliisien olevan Meksikon poliisivoimista venähtivät meidänkin naamat. Kylällä oli nimittäin meidän tietojen mukaan omat poliisinsa eikä valtion poliisilla ollut kylään mitään asiaa. Kuski ajoi meidät takaisin San Christobaliin ja hostellille päästyämme googleteltiin tilannetta ja huumeet näyttivät olleen suuressa osassa kylän vanhimman ja neljän muun ihmisen murhaan kylässä. Ampumatilanne oli tapahtunut edellisenä päivänä ja viiden kuolonuhrin lisäksi viisitoista ihmistä oli loukkaantunut. Oltiin aika hyvillä mielen siitä ettei oltu lähdetty kylään päivää aikaisemmin.

Toinen kuumottavampi tilanne oli pitkälti oman taustatutkimuksen puute. Päädyttiin eräänä päivänä lähtemään Huehuetenangoon katselemaan mitä sieltä löytyy ja todettiin olevamme väärässä paikassa kun ensimmäisenä aamuna herätessämme meidän hotellin eteen oli ilmestynyt muutama aseistettu vartija ja toisena aamuna vartijoiden määrä oli triplaantunut. Ei tiedetä liittyikö vartijat suoranaisesti meihin tai millä asialla ne siellä liikkuivat, mutta katsottiin parhaaksi liueta paikalta seuraavana päivänä.

Pientä ahdistusta aiheutti myös Huehuessa tapahtunut välikohtaus lähikaupassa. Olin kaivanut kamerani esille pääaukiolla paria valokuvaa varten ja päättänyt että se selviäisi olallani sata metriä takaisin hotellille. Hotellin viereisessä pikkukaupassa pysähtyessämme tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Pienen kaupan tiskin edessä istui poliisin uniformuun pukeutunut mies joku naulitsi katseensa minuun ja olalla roikkuvaan kameraani. Korruptio ei ollut näytellyt suurta osaa kuluneen reissun aikana, mutta hetken aikaa kaupassa seisottuani tuli se kuuluisa fiilis että nyt oltiin väärässä paikassa väärään aikaan. Kun kaupan omistaja otti minuun tiiviin katsekontaktin ja nyökäytti päätään hotellin suuntaan sillä silmällä että nyt olisi parempi liueta paikalta, päätin että kauppareissu loppui siihen ja seuraavana päivänä lähdettäisiin menemään.

Näitä en kuitenkaan lukisi oikeiden vaaratilanteiden joukkoon, koska oma henki ei missään vaiheessa ollut vaarassa eikä otettu minkäänlaista osumaa edes henkisesti. Mitään vakavaa ei siis reissun päällä sattunut!




Väli-Amerikassa matkustaminen naisena

Olin väli-Amerikassa matkassa miespuolisen kaverin kanssa ja tällä kokoonpanolla vältyin suurimmalta osalta siitä negatiivisesta huomiosta joita naismatkaajat toisinaan saavat osakseen. Toisaalta, kuljin monessa paikassa myös yksin enkä kokenut silloinkaan että mun sukupuoli olisi ollut uhka mun turvallisuudelleni.

Suurin osa mun saamasta huomiosta oli lähinnä nuorten jätkien satunnaista huutelua. Joku kehui silmienväriä ja toiset huutelivat guapaa (kaunis) perään, mutta tilanteet ei missää nimessä olleet uhkaavia vaan lähinnä machoilua jolle naurettiin sitten koko jätkäporukan että mun voimin. Huuteluakaan ei tullut vastaan kovin monessa paikassa ja se macho-kulttuuri mikä lattarimaihin liitetään ei ollut mun kokemusten mukaan kovin läsnä väli-Amerikassa.


Liikenne

Väli-Amerikkaan suuntaava voi Pan-American highwayn ulkopuolella varautua mutkaisiin ja usein heikkokuntoisiin teihin. Kaasua ei säästellä ja mä luulin monta kertaa viimeisen päiväni koittaneen kun paikallisbussit kaahasivat ajoneuvojen ohi mitä pienemmissä väleissä eikä ketään kiinnostanut tuleeko mutkan takaa joku mahdollisesti vastaan. Paikallisbussit on usein täpötäysiä eikä sellaisista luksuksista kuin turvavyöt ole kuultukaan - tilanne on tosin sama myös monien turistibussien kohdalla.

Bussiryöstöt ovat ongelma mm. Guatemalassa, mutta siihen ei voi juuri vaikuttaa. Sekä turisti- että paikallisbusseja ryöstetään eli ongelmaa on vaikea välttää. Paljon on kiinni myös huonosta onnesta. Meitä ei ryöstetty kertaakaan vaikka vietettiin busseissa aikaa varmasti yli 100 tuntia.

Luonnonkatastrofit

Väli-Amerikka sijaitsee sekä Karibian meren että Tyynen valtameren rannalla ja on näin olle altis sekä Tyynenmeren mahdollisille maanjäristyksille että Karibian hurrikaaneille. Alueella on lisäksi lukemattomia aktiivisia tulivuoria ja maanvyörymät ovat yleisiä sadekauden aikana. Maantieteellisesti alue ei siis ole turvallisin mahdollinen kohde, mutta riskit ovat loppuen lopuksi melko pienet. Helpoin tapa välttää suurin osa ongelmista on matkustaa sade- ja hurrikaanikauden ulkopuolella. Me oltiin reissussa sadekaudella eikä silti koettu suuria ongelmia. Maanvyörymiä näki huonokuntoisemmilla teillä ja meidän vierraillessamme Guatemalassa hurrikaani Earl pyyhkäisi Belizen ja Honduraksen rannikolla. Seuraamalla uutisia ja säätiloja on kuitenkin helppo pysyä kartalla trooppisista myrskyistä ja kiertää ne kaukaa.



Miten vaaratilanteita voi parhaiten välttää?

Väli-Amerikka ei loppuen lopuksi ole kovin paljon vaarallisempi paikka reissat kuin monet muut maailmankolkat. Väli-Amerikassa pätevät samat säännöt kuin muualla maailmassa ja järkeä käyttämällä, omalla intuitiolla ja pienellä varovaisuudella pärjää pitkälle! Seuraavia vikkejä seuraamalla omaa turvallisuuttaan voi parantaa huomattavasti!

- Vältä suurkaupunkeja. Rikollisuus on keskittynyt erityisesti suurkaupunkeihin suurten työttömyys- ja köyhyyslukemien takia.

Älä liiku öiseen aikaan. On kaupunkeja joissa on ok liikkua iltaisin tietyillä alueilla, mutta joka paikassa ympäriinsä haahuilu pimeällä ei kannata. Kysy paikallisilta tai hostellilta onko ulkona turvallista liikkua pimeän aikaan. Muista myös varoa koiria mikäli liikut öiseen aikaan. Ne ovat pimeän aikaan hyvin reviiritietoisia eivätkä pelkää purra.

- Älä matkusta bussilla öiseen aikaan. Koska tiet ovat monin paikoin huonokuntoisia kannattaa kaupunkienvälinen matkustus tehdä päiväsaikaan.

- Älä kanna arvoesineitä näkyvillä. Riski tulla ryöstetyksi on huomattavan paljon suurempi silloin kun kaulassa roikkuu arvokoruja ja kädessä on tuhansien eurojen kamera. Toisaalta monissa turistikohteissa kameran esillä kantaminen on ihan okei.

- Selvitä tarkkaan mitä matkavakuutus kattaa. Väli-Amerikassa on tarjolla huikea määrä aktiviteetteja joita ei kannata missata, mutta aktiviteetit tapahtuvat aina omalla riskillä. Varmistamalla että oma vakuutus kattaa aktiviteetit voi säästää tuhansia.

Selvitä kohteiden turvallisuustilanne etukäteen. Suurin osa perinteisimpien backpacker-routen kohteista on turisteille täysin turvallisia. Jos off the beaten path kohteet kiinnostaa kannattaa kuitenkin etukäteen tutustua turvallisuusriskeihin. Reaaliaikaisen tiedon löytäminen netistä voi olla hankalaa minkä takia parhaita tiedonlähteitä ovat yleensä paikalliset ja muut reissaajat.

Kysy aina lupa valokuvaamiseen. Osa Guatemalassa ja Meksikon etelä-osissa asuvista alkuperäiskansoista suhtautuu hyvin vakavasti valokuvaamiseen. Olen kuullut useammasta tapauksesta jossa kamera on lähtenyt turistien kädestä ja se on tuhottu heidän edessään kun jonkun on täytynyt välttämättä ikuistaa paikallisia rituaaleja. Urbaanilegendaa tai ei, paikallisia tapoja kannattaa ja pitää kunnioittaa.




En yrityksistä huolimatta onnistunut kirjoittamaan kovin tiivistä pakettia väli-Amerikan turvallisuudesta, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea tekstin loppuun saakka ja toivottavasti tästä on iloa jollekin tähän maailmankolkkaan suuntaavalle.

Millaisia ajatuksia teksti herätti? Onko teillä ollut yhtä negatiivisia kuvia väli-Amerikan turvallisuudesta kuin mulla vai ootteko onnistuneet olemaan vähän mediakriittisempiä asian suhteen? Kuulisin mieluusti muiden ajatuksia ja kokemuksia aiheesta!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Jouluksi Espanjaan!

Hola! Tämä vuosi näyttää jatkuvan hispaanisten kulttuurien keskellä, mä ostin nimittäin juuri lentolipun Espanjaan. Suuntana on kahden viikon päästä Andalucia ja mä olen älyttömän innoissani. En ole koskaan käynyt manner-Espanjassa ja etelä-Eurooppa kokonaisuudessaan on mulle ihan tuntematonta seutua eli jännän äärellä ollaan!

Kiina-suunnitelmat siirtyy siis keväälle, mutta se oli odotettavissa. Mä olen hyväksynyt tilanteen paremmin kuin suurin osa mun ystäväpiiristä, joka näkee Espanjan yhä lähinnä koodinimenä jollekin kaakkois-Aasian maalle. Reaktiot on olleet samaa luokkaa kuin silloin kun kerroin lähteväni vaihtoon jenkkeihin ja multa on useampaan kertaan kysytty että hei mitä sun päässä nyt oikeasti liikkuu ja aiotko lähteä Fugeen lihapullia syömään.



Pakko myöntää että Irwinin Las Palmas soi päässä kun aloin huumorimielessä googlettamaan Espanjaa pari viikkoa sitten, mutta voihan jumatsukka! Miksei kukaan kertonut mulle että Espanjasta löytyy aurinkorantojen lisäksi ihan huikeaa luontoa ja historiallisia kaupunkeja? Tuli ihan samanlainen mind blown kun Meksikon kanssa viime keväänä. Mikään ihosyöpä reissu ei siis todellakaan ole edessä vaan tarkoituksena on vähemmän turistisilla rannoilla rentoilun ja espanjan oppimisen lisäksi tsekkailla Andalucian luontoa ja historiallisia kaupunkeja.

Pakko muuten tähään väliin sanoa, että kuvittelin aina nuorempana sen pimeän voimat vievän talven olevan jotain keski-ikäisten huuhaata, mutta täällä sitä kärvistellään saman ongelman kanssa vaikka lasissa on vasta reilut parikymppiä. Hyvä kun pääsen aamulla sängystä ylös ja nukkumaan olen valmis auringon laskiessa neljältä. Pari extra tuntia aurinkoa tulee siis todellakin tarpeeseen.

Vinkkejä Andaluciaan voi heitellä. Kaikki tunnetuimmat paikat lienee jo kertalla ja näin tottapuhuen oon tainnut suunnitella tekemistä ainakin kahden kuukauden tarpeisiin, mutta jos jollain on mielessä jotain mahtavia luonto- tai off the beaten path -kohteita niin kertokaa silti ihmeessä!

PS. Pahoittelut päivitystauosta taas vaihteeksi. Lukukauden loppukokeet starttaa ensi viikolla ja oon viettänyt ihan liian paljon aikaa kirjastossa nenä kiinni kirjoissa. Tuntuu että on muutenkin tuhat asiaa hoidettavana. Tammikuussa on edessä muutto uuteen kämppään ja vaihdon peruttua kaikki paperihommat on yliopistoon liittyen aivan päin honkia.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...